Yliopistot haluavat tehdä koulutusviennillä rahaa, mutta laki estää. Yritysmaailma saattaa jossain vaiheessa opettaa laitoksille, kuinka tehdään tulosta, kun nyt vienti jumii lukukausimaksukeskustelun ja poliittisen väännön kourissa.
Yliopistot ja oppilaitokset eivät ole parhaita koulutuksen kauppiaita, vaikka suomalainen koulutus on maailmalla arvostettua. Tätä mieltä oli akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen Joensuun kampuksella järjestetyssä koulutusvientiseminaarissa.
”Koulutusvienti on joillekin teknologian, kuten pelien tai laitteiden vientiä. Yliopistolle se tarkoittaa täydennyskoulutusta ja erilaisten tilauskoulutusten vientiä. Kaupastahan tässä asiassa on kysymys”, Mönkkönen sanoo.
Suomen yliopistojen täytyisi rakentaa kilpailukykyistä myytävää, koska ulkomaille ei kannata viedä huonoa tavaraa. Työ ei onnistu yksin, ja yritysmaailma voisi olla avuksi käytännön toteutuksessa. Suomessa ajatus rahan tahkoamisesta koulutuksella on vanhastaan vieras, eikä laki salli sitä tällä hetkellä. Pelkona on, että maksullisuus ulottuu jossain vaiheessa kaikkiin.
”En usko koulutuksen maksullisuuden suhteen porttiteorioihin: itsehän me päätämme, onko jokin maksullista vai ei. Koulutusviennistä täytyy saada tuloja, mutta samalla kannatan suomalaisten maksutonta koulutusta”, Mönkkönen kertoo.
Koulutusviennin asiantuntija Päivi Korhosen mukaan yksityisen pääoman olisi pitänyt ja pitäisi olla osa koulutusosaamisen vientiä.
”Aiempina vuosina on toimittu ilman kunnollista tietoa siitä, mitä koulutusvienti todellisuudessa on eli kaupankäyntiä. Mielestäni julkisen puolen täytyisi myydä asiantuntijuutta ja osaamistaan, varsinainen myyntityö ja siihen kuuluva diplomatia täytyisi uskoa jollekin toiselle taholle”, Korhonen tuumii.
Hän korostaa asiakaslähtöisyyttä ja huomauttaa, että Suomessa tavataan ensin tehdä tuote ja vasta sitten kysyä, haluaako joku ostaa sellaisen.
Kun esimerkiksi Ruotsin sijoitus kansainvälisessä koulutusvertailussa putosi, se alkoi myydä koulutustaan, ja lainsäädäntö mahdollistaa koulutusviennin.
”Asiassa tarvitaan avarakatseisuutta. Kyllä asia on niin, että Suomen Pisa-juna meni jo.”
Koulutusvienti ja -verkostointijärjestöhanke Learning Bridgessä mukana olevan Elina Harjun mielestä, kansainvälinen koulutusvienti vaatii monipuolista osaamista, sillä kauppaa ei solmita pelkästään tuotteella.
”Tuote voi tässä tapauksessa olla melkein mitä tahansa. Teemme mielellämme ´ihmiskauppaa´ ulkomaille. Tittelin kaltaisista asioista riippuu, pääseekö projekteihin mukaan. Assistentin nimikkeellä ei oikein kannata ketään lähettää ulkomaille neuvottelemaan.”
Lisäksi myyntityössä puhe, ulkonäkö, vaikutelma, ja jopa sellaiset asiat kuten kyky juoda tai olla juomatta sekä laulaa karaokea tekevät myyjästä kokonaisuuden, joka vaikuttaa kauppojen solmimiseen.
”Lähes kaikkialla pitkä mies, jolla on sosiaalisten taitojen lisäksi jokin tutkinto tai hieno arvonimi, otetaan helposti vastaan”, Harju summaa kansainvälisiä kokemuksiaan.
Kekustelua ja kantoja koulutusviennin ympärillä riittää. Juuri äskettäin yhdeksän eri valtakunnallisen sitoutumattoman ja poliittisen opiskelija- ja nuorisojärjestöjen puheenjohtajaa otti koulutusviennin pullonkauloihin kantaa. Keskustelu politisoituu nopeasti sillä järjestöt käänsivät kannanottonsa kampanjoimaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuja vastaan. Heidän mukaansa ainoa este koulutusviennin huonolle menekille onkin Eu- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista käytävä ristiriitainen keskustelu.
“Lukukausimaksut torpedoivat niitä tavoitteita, joita kansainvälisten opiskelijoiden rekrytoimiselle on ajateltu. EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuissa ei ole mitään tolkkua, mutta niiden vastustaminen alkaa olla jo tabu. Tiedämme, että korkeakoulukentällä ja yhteiskunnassa on myös näitä maksuja vastustavia voimia – opiskelija- ja nuorisojärjestöt eivät ole ainoat maksujen vastustajat, ja toivoisimme että nyt muidenkin äänet alkaisivat kuulua. Jos totuus vaikenee, ideologinen hömppä voittaa”, puheenjohtajat lataavat.
Kannanoton allekirjoittivat Akavan, KOL:n Opiskelijoiden, LSK:n, SAMOKin, SONKin, STTK:n Opiskelijoiden, SYL:n, VASOPin ja ViNO:n puheenjohtajat.
Järjestöt perustelevat kantaansa pohjoismaisten ja kotimaisten kokeilujen epäonnnistumisilla.
”Kokeilussa on todettu, etteivät maksut houkuttele opiskelijoita Suomeen eikä maksullisuudesta tule lisärahoitusta korkeakouluille”, tiedotteessa todetaan.
Ruotsissa hakijamäärät tippuivat lukukausimaksujen ensimmäisenä vuonna yli 90 prosenttia ja Tanskassa ei olla vielä seitsemässä vuodessakaan palattu EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden määrässä lukukausimaksuja edeltäneihin lukuihin. Tämä kaikki huolimatta siitä, että kummassakin maassa on rahaa pumpattu jatkuvalla syötöllä stipendirahastoihin.