Tunnustan. En ole koskaan lukenut Väinö Linnan klassikkoa tai nähnyt tarinan aikaisempia elokuvaversioita. Voinko siis edes kutsua itseäni todella suomalaiseksi?
”Idea on mielestäni se, ettei tarinan tarvitsekaan olla tuttu”, sanoo ohjaaja Aku Louhimies.
”Ajattelen, että tärkeää on voida samaistua. Entä jos minä itse joutuisin sotaan? Entä jos tällaista tapahtuisi meidän ajallamme? Ihmiset jotka ovat olleet sodassa eivät ole voineet valita lähtevätkö rintamalle vai eivät, vaan se on ollut ainoa vaihtoehto mitä on ollut”, hän jatkaa.
Elokuvan näyttelijäkaartiin on haalittu kaikki Suomen kynnelle kykenevät miehet kuin oikeasti rintamalle konsanaan. Roolitukset on tehty huolella ja harkiten ja kaikki hoitavat hommansa ammattilaisin ottein.
”Näiden näyttelijöiden kanssa oli todella hienoa työskennellä. Itse kun saa oman joukkueensa valita, niin sitä valitsee tietysti mielestään hyvät. Olen tyytyväinen näyttelijöihin”, toteaa Louhimies.
Helppoa näyttelijöille elokuvan kuvaus ei ole ollut. He nukkuivat teltoissa, opettelivat aseiden käyttöä ja valvoivat yöllä kipinävuorossa.
”Kun muu työryhmä lähti juomaan kahvia ja syömään munkkirinkeleitä, jäimme me näyttelijät punnertamaan ja tekemään kyykkyhyppyjä vain sen takia, että kuvissa näyttäisimme tarpeeksi väsyneiltä. Kyllä se jossain vaiheessa vähän kävi psyykkeen päälle”, muistelee Hietasen roolissa nähtävä näyttelijä Aku Hirviniemi.
”Jälkeenpäin elokuvaa katsoessa kuitenkin näkee, kuinka hyvin kaikki tämä on heijastunut roolisuorituksiin. Kyllä se oli veren, hien ja kyyneleiden arvoista”, hän lisää.
Nostan hattua näyttelijöiden lisäksi elokuvan kuvaustiimille, joka on ryöminyt kameroiden kanssa suon ja turpeen seassa näyttelijöiden perässä. Metsässä kävellessä oksat rämpsähtelevät päin kameraa ja katsojan tekee niitä melkein mieli väistellä. Lasse Enersenin musiikki sulautuu yhteen kauniin kansallismaiseman kanssa, jonka puolesta miesten rintamalla kannattaakin taistella. Ylipäänsä tapa, jolla elokuvassa on kuvattu Suomen luontoa vuodenaikojen vaihtelusta metsän pienimpien eläjien huomioimiseen sodan pauheen keskellä, on lumoavaa.
Elokuvan taistelukohtaukset tuntuvat todelta. Pommien räjähdellessä puut kaatuvat, maa pöllyää ja turve lentää. Myös äänimaailma saa kohtaukset tuntumaan entistä enemmän aidoilta. Elokuvan erikoistehosteista vastasi brittiläinen ryhmä, joka on ollut mukana tekemässä esimerkiksi James Bond -elokuvia.
”Brittiläiset kaverit olivat todella innoissaan, sillä elokuvaa kuvattiin puolustusvoimien alueella, eivätkä he olleet koskaan aiemmin saaneet missään elokuvassa panostaa dynamiittia yhtä paljon kuin tässä”, Hirviniemi muistelee.
”Nähdessäni elokuvan ensimmäisen leikkausversion kesäkuussa, totesin Joonas Saartamolle miten ihmeellistä on, että meillä tekijöillä on vielä kaikki raajat tallella, leffaa katsoessa pommit tuntuvat tulevan nimittäin todella lähelle. Meillä oli toki todella tiukat turvamääräykset eikä kukaan ollut vaarassa, mutta kyllä se hurjalta näyttää valkokankaalla”, hän jatkaa.
Tuntemattomassa sotilaassa on kaikki hyvän elokuvan piirteet: se itkettää, naurattaa, yllättää sekä herättää ajatuksia ja keskustelua. Saliin astellessani hieman jopa hirvitti istahtaa penkkiin tietäen, että filmi tulee kestämään kolme tuntia, mutta ilokseni aika kului kuin siivillä. Elokuvan loppumetreillä olin kiintynyt hahmoihin jo niin paljon, etten olisi halunnut tarinan tulevan päätökseen.
Näihin tunnelmiin samaistuu myös Hirviniemi:
”Kun olimme kesäkuussa katsomassa raakaleikkausversiota, oli maagista katsoa sitä, mitä olimme saaneet aikaan. Elokuvaa katsoessa kaikki muu unohtui. Tarina vetää mukaansa ja se on todella mahtavaa”, hän muistelee.
Tarina todellisen sodan lailla koskettaa kaikkia vauvasta vaariin.
”On varmaa, että jokainen löytää elokuvasta omansa ja koskettuu hieman eri ihmiskohtaloista”, toteaa Hirviniemi.
Louhimiehen Tuntematon sotilas on kaikin puolin suomalainen elokuva parhaimmillaan, jonka katsomista voi lämpimästi suositella aivan kaikille. Sen tekemiseen käytetyt lukuisat työtunnit sekä kotimaisen elokuvan mittapuulla aivan valtava budjetti näkyvät valkokankaalla erittäin laadukkaana lopputuloksena, joka herättää katsojassa paljon sekä tunteita että ajatuksia.
”Vain suomalaiset tekevät suomalaisia elokuvia. Tarinat, jotka tulevat täältä meiltä tulevat vain täältä”, Louhimies toteaa.
Tottahan se on. Ja juuri siksi suomalaiset elokuvat usein ovat meille suomalaisille juuri niitä tärkeimpiä.