Joensuun kaupunginteatterin syksyn ohjelmiston suurin satsaus on vanha kunnon musikaali Sound of Music. Tarina lienee lähes jokaiselle tuttu samannimisestä 1960-luvun elokuvasta, jossa Julie Andrewsin johdolla lauleskeltiin upeissa Alppi-maisemissa. Alun perin tarina on kuitenkin Broadway-musikaali, joka puolestaan pohjautui Maria Augusta von Trappin muistelmiin: nuori ja eläväinen nunnakokelas Maria lähetetään opettamaan kapteeni von Trappin seitsemää lasta, ja pian hän voittaa puolelleen niin lasten kuin kapteeninkin sydämet.
Myönnän, että minulla oli hiukan ennakkoluuloja lähtiessäni katsomaan joensuulaista tulkintaa tästä kuuluisasta musikaalista. Julie Andrewsin upea laulu on syöpynyt niin hyvin mieleeni, joten varsinkin pääosan esittäjään kohdistui paljon odotuksia. Onneksi kuitenkin vieraileva näyttelijä Jonna Imeläinen osasi tulkita uskottavasti Marian roolin niin laulun kuin tanssinkin osalta. Imeläinen on treenannut myös Trappin perheen lapsikuoron, jota esittävät paikalliset lapset ja nuoret selviytyivät osistaan kiitettävästi.
Kaupunginteatterin omat näyttelijät ja vierailijat kuulostivat hyvältä, ja Sound of Musicin tutut laulut nimikappaleesta Edelweissiin ilahduttivat kuulijaa. Mutta musikaaleihin olennaisena osana kuuluvat tanssit eivät tuntuneet sopivan oikein kenellekään hahmolle. Varsinkin tanssivat nunnat olivat hämmentävää katsottavaa ja esiintyjien lavaliikehdintä muutenkin vaikutti välillä jäykähköltä. Muutoin esityksen visuaalinen puoli kyllä on on kunnossa: puvut ovat upeita ja lavastus toimii.
Joensuulainen tulkinta Sound of Musicista oli viihdyttävä, mutta se jätti kuitenkin tyhjyyden tunteen. Näytelmä kulki pinnallisella tasolla loppumetreille asti, kunnes kuvaan tulivat vakavammat aiheet natsi-Saksan vallatessa Itävallan. Myös roolihahmojen välinen kemia tuntui puuttuvan lähes kokonaan: vaikka etukäteen oli jo selvää, että Maria ja kapteeni päätyvät naimisiin, heidän häänsä tulivat jotenkin yllätyksenä ainakin minulle. Ehkä ohjaaja-koreografi Mikko Rasila olisi voinut panostaa tanssien sijaan enemmän henkilöiden ohjaamiseen.
Lähes kolmetuntinen musikaali kului kuitenkin nopeasti, jos vain malttoi olla ajattelematta sitä, ettei sen ollut tarkoituskaan olla realistinen. Mikäli et kaipaa teatteri-illaltasi liian syvällistä ajattelua vaan kaunista nähtävää ja kuultavaa, on Sound of Music hyvä valinta.