Jussi Laakkonen on pitkän linjan joensuulaismuusikko, jonka musiikillisten intressien keskipiste on jo lähes kymmenen vuoden ajan ollut Hurriganesia ansiokkaasti coveroiva Tsugu Ways-yhtye. Laakkonen on juuri julkaissut 15 kappaletta sisältävän sooloalbumin nimeltä Ehkä joku aamu.
Kuinka ajatus soololevystä kypsyi ja kuinka pitkältä aikaväliltä albumin kappaleet ovat?
”Biisejä on syntynyt vuosien varrella varastoon runsaastikin ja hankittuani Band-in-a-box ohjelman viime keväänä,biisit rupes elämään aivan uudella tavalla.Biisejä pystyy kuuntelemaan erilaisina sovituksina ja huomasin,että nämä ovat todellakin liian hyviä biisejä jäädäkseen soimaan vain omaan päähäni. Sitten demojen levyraati kaveripiirissä ja sieltä rupes löytyy ne biisit,jotka olivat levytyksen arvoisia. Otin yhteyttä Pilfink-levy-yhtiön Jarmo Kähköseen ja hänen kanssaan teimme lopullisen valinnan.”
Kuinka levyllä soittavat muusikot valikoituivat ja miten yhteistyö heidän kanssaan sujui?
”Soittajat valikoituivat tavallaan itsestään. Erityisen iloinen olen Big Papa Auvisen mukanaolosta,koska hän on Suomessa erityisesti perehtynyt Albert Järvisen soittotyyliin ja tekniikkaan. Papa soittaa levyllä soolot 3 biisiin ja Järvisen tyyli on mielestäni selvästi tunnistettavissa hänen soitostaan,koska soittivathan he myös samassa blues-bändissä 1988-90. Muita Joensuun seudulla tunnettuja soittajia Jarmon lisäksi ovat Seppo Tiensuu,Make Sallinen,Corky Leppänen,Ipi Ronkainen ja Teija Kontio.”
Taustaa albumin kappaleille Tyhjää vaan, Älä jää sekä nimikkobiisille Ehkä joku aamu?
”Tyhjää Vaan-biisi on tekstinsä takia mielestäni juuri sopiva blueshenkisenä sovituksena ja Auvisen kitarointi kruunaa blueshengen. Älä jää on myös tekstinsä puolesta eräällä tavalla kiehtova,koska yleensähän lauletaan,että älä mee… Jarmon kanssa tehty sovitus onnistui mielestäni hyvin. Ehkä joku aamu on vanhimmasta päästä tuotannostamme ja meinas jäädä täysin unholaan,mutta onneks se vielä muistui mieleen. Tämä biisi on ollutkin ehkä kaikkein selvimmin suosikki monelle ihmiselle.”
Olet toiminut Tsugu Waysin basisti/laulajana lähes kymmenen vuoden ajan. Uudelta levyltä löytyy kunnianosoitus Remulle ja kumppaneille Rokkia rokkia rokkia vaan-biisin muodossa. Lyhyt historiallinen katsaus Hurriganes-diggauksellesi? Onko Albert Järvisen aikainen line-up kaikkien aikojen paras?
”Hurriganes on ollut SE-bändi,jota on digannut 13-vuotiaasta asti aina tähän päivään. Jokin siinä musassa ja tyyppien karismassa vaan puri täysillä. Mielestäni Hurriganes toikin munat suomalaiseen rokkiin. Ensimmäinen bändi, joka antoi yleisölle kokonaisvaltaisesti aidon rock-elämyksen.70-luvun Suomi kaikkine sen ajan ilmiöineen oli valmis ottamaan ja fanittamaan kunnolla rehellistä rock-meininkiä. Ile Kallio sanoi jossain haastattelussa,että Hurriganesin tullessa keikalle,kyseisen esiintymispaikan yllä leijui jo etukäteen jonkunlainen ”uhka” ja se oli omiaan lisäämään kiinnostusta bändiin. Kuulemma samanlainen ”uhka” leijui esim. Rolling Stonesin keikoilla. En laita järjestykseen Hurriganes kokoonpanoja. Albert oli luonnollisesti varsinkin 1. kerralla Ganesissa todella kovassa iskussa, mutta kyllä Ilekin pärjäs loistavasti menossa mukana.”
Onko tarkoituksesi kasata pitempiaikaisempi kokoonpano, jolla esität soololevysi materiaalia? Muut musiikilliset tulevaisuudensuunnitelmasi?
”Levyni tiimoilta kokeilen aluksi trubaduuripohjalta ns. klubikeikkoja,mutta olis tietysti hienoa vetää bändin kanssa keikkaa. Levynjulkkarikeikalla Riversidessa mukana ollut kokoonpano olis tosi kova juttu. Laulu on mielestäni kuitenkin se paras instrumenttini ja sitä pääsen toteuttamaan monipuolisesti tällä levyllä ja toivottavasti vielä monilla keikoilla. Myös yhteistyö muiden biisintekijöiden ja esiintyvien artistien kanssa kiinostaa. Olis hienoa tehdä biisejä myös muille, varsinkin sävellyksiä toisten teksteihin. Siispä eikun tekstejä tulemaan.”