Jazzlegendan mielen vaellus
Nomadic on levy, jonka kuunteleminen hämmentää ja avartaa. Tällaiseksi voisin kuvitella intialaisen metallimusiikin, höystettynä mahtavilla nykyjazz-sooloilla. Kyseessä on kuitenkin amerikkalais-ranskalainen taideteos 60-luvun free jazz -legendoihin kuuluvalta Sonny Simmonsilta (alttosaksofoni, englannintorvi) ja Moksha Samnyasin -triolta. Simmons on saanut 2000-luvulla uraansa potkua musiikkityylejä ja -kulttuureja sekoittavilla levytyksillään, joista Nomadic on tuorein. Se on tyylikäs esimerkki musiikkilajien yhteensulautumisesta.
Improvisaatioon pohjautuvan levyn avausraita Help them through this world ottaa arvostelijalta luulot pois. Intro on melkoinen. Sähköbasson junnaava urkupiste saa seurakseen sitarin ja lautaset, varsinaista itäistä mystiikkaa. Kuulas ja kaikuisa saksofoniteema johdattaa kuulijan tutummille länsimaisille vesille. Kokonaisuutta hämmentää kuitenkin vielä tahmea rumpukomppi. Improvisaatiota kerrakseen! Välillä saksofoni vaihtuu pehmeäksi englannintorveksi, joka on hauska ja erikoinen tuttavuus kevyessä musiikissa.
Nomadicia kuvataan 82-vuotiaan Simmonsin psykedeeliseksi tutkimusmatkaksi. Kuvaus on varsin osuva. Saksofonin ja englannintorven melodiset seikkailut ovat upeita ja kauniita. Monessa kohdin ne olisivat tosin kestäneet monipuolisempaakin säestystä tasaisen, transsiin kutsuvan kompin sijaan. Kaiken kaikkiaan levy on mielikuvitusta ruokkiva ja sopii musiikkimatkailijoille tutustumisretkeksi improvisaation rikkaaseen maailmaan.