Iitu Ahonen (s. 1991) asuu Helsingissä, ja on viettänyt valtaosan elämästään savolaisissa maisemissa. Esikoiskirjailija on aiemmin kirjoittanut mm. nuortennäytelmiä, novelleja ja erikoistunut myös luovaan kirjoitteluun Internet-maailmassa. 
Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun Anssi muuttaa asumaan Mikin ja Marlonin kämppäkaveriksi. Miki on kondiittoriksi opiskeleva nuori mies, jonka suurena huolena ovat isän vanhanaikaiset elämännäkemykset ja tämän kunnioituksen ansaitseminen yrittäen samalla pysyä uskollisena omille arvoilleen. Marlon puolestaan haaveilee kukoistavasta urasta teatterimaailmassa, mutta kapuloita hänen rattaisiinsa laittaa ahdistavan sitoutumishaluinen tyttöystävä, joka ei tunnu ymmärtävän, että Marlon tarvitsee myös omaa tilaa. Anssi tuntee olevansa Mikin ja Marlonin kanssa kotoisin aivan eri planeetalta ja jopa ahdistuu puheliaan Mikin yrittäessä tehdä tuttavuutta. Pitkän aikaa Anssi linnottautuukin omaan huoneensa pelaten tietokonepelejä jatkuvalla syötöllä, mutta pikkuhiljaa pojat ystävystyvät ja alkavat jakaa huoliaan keskenään. Tarinan henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja heistä kerrottiin kiinnostavia yksityiskohtia. Välillä hahmot vaikuttivat ehkä hieman liian stereotyyppisiltä ollakseen aitoja, mutta tämä ei häiritse lukukokemusta liikaa.
Ahonen käyttää kirjassa erittäin värikästä kieltä. Metaforia, kielikuvia ja vertauksia löytyy useita lähes jokaiselta kirjan sivulta. Aluksi kirjaa lukiessa tämä kielikuvien paljous hieman häiritsi sillä ne tuntuivat osittain jopa väkisin keksityiltä, mutta tarinan edetessä niihin kyllä tottui ja ne tekivät kirjasta todella hauskan ja omalaatuisen. Rakenteeltaan teoksen luvut olivat sopivan mittaisia, eikä mitään tiettyä asiaa puitu liian pitkään. Tarinan kerronnan fokalisaatio muuttui aina sen mukaan kenen pojista elämäntilanteeseen keskitytään milloinkin ja tämä toi kerronnan kulkuun mukavaa vaihtelua. Ei olisi haitannut yhtään, jos samoja tapahtumia olisi kerrottu vielä enemmänkin uudestaan eri päähenkilön näkökulmasta.
Teemana tässä teoksessa ovat aikuistumisen haasteet. Vaikka Miki, Marlon ja Anssi eivät ole täysin samassa elämäntilanteessa he kaikki kamppailevat omien ongelmiensa kanssa. Kirja kertoo mielestäni myös hienosti siitä, kuinka kaikilla meistä on aina omia huolia, vaikka toisten olisi vaikea edes kuvitella miten ulospäin todella iloisella ihmisellä voisi olla vaikeuksia. Kirja onnistuu lajinsa edustajana hyvin ja antaa varmasti toivoa paremmasta lukijoille, jotka taistelevat päähenkilöiden kanssa samojen asioiden ja tilanteiden parissa.
Lukukokemuksena tämä kirja oli ihan mukava. Se ei nouse parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon eikä tarina täysin imaissut mukaansa, mutta halusin kuitenkin kovasti tietää mitä Anssille, Mikille ja Marlonille käy tarinan lopussa ja olisi erittäin mielenkiintoista tietää, minne he ovat päätyneet esimerkiksi kymmenen vuotta kirjan tapahtumien päättymisen jälkeen. Erittäin hauska yksityiskohta oli kirjan takakannessa oleva vertaus Hervannan kolmion elämästä Bermudan kolmioon, joka toi kirjan nimelle hauskan uuden merkityksen.
Hervannan kolmiossa on lukemisen arvoinen nuortenromaani, joka tarjoaa lukijalle toivoa siitä, että asiat aina järjestyvät ajan myötä. Kirjan kieli on värikästä ja hahmot mielenkiintoisia, vaikkakin osittain hyvin karrikoituja.