Joensuun ikioma southern rock-ylpeys Slidemobile on julkaissut uuden levyn Rust and Chrome, jonka tiimoilta haastateltaviksi saatiin uutukaisen sävellysannista pääosin vastannut kitaristi Rane Riikonen sekä valtaosan teksteistä tehnyt, jo useita vuosia yhtyeen ulkojäsenenä pysytellyt bändin perustajajäsen Risto ”Pantse” Repo. Slidemobilen edellisestä levystä Great, just great ehti kulua seitsemän vuotta. Miksi näin pitkä levytystauko?
”Perhesuhteet ja miehistönvaihdokset, joiden kanssa painittiin aika paljonkin, olivat varmaan keskeisimmät syyt. Nyt kukaan ei ole lähdössä pois”, aloittaa Rane.
”Jos pyydetään, voin tulla vielä joskus lavalle soittamaan, mutta vakituisena jäsenenä en ihan heti”, toteaa Pantse.
Rust and Choromen levytysprosessi oli melkoisen nopea.
”Miksauksineen aikaa käytettiin kahdeksan ja puoli päivää. Aika monta biisiä soitettiin ihan kerralla purkkiin. Jos oltais hierottu pitempään, olisi ollut se pelko, että siitä häviää se rock n’ roll”, Rane kertoo.
”Levytyksen nopeus ei johdu siitä, että ollaan niin hyviä soittajia, vaan siitä, että ollaan sen verran köyhiä, ettei voida ottaa enempää studioaikaa”, hän heittää.
Viime vuonna Slidemobile oli sekä keväällä että syksyllä Blackfootin Suomen-kiertueen lämmittelyesiintyjänä. Mitä kautta kyseinen pesti järjestyi?
”2005 oltiin Skinny Mollyn lämppärinä. Sitä kautta tutustuttiin Mike Estesiin, jonka kanssa on pidetty yhteyttä kaikki nämä vuodet. Estes ja rumpali Kurt Pietro liittyivät Blackfootiin ja kun heillä oli keikat tänne, lämmittelypestistä näytettiin heti vihreää valoa. Aikaisemmin olisi maksanut siitä, että pääsee katsomaan Blackfootia ja seuraavassa hetkessä keikkaillaan ja istutaan samassa bussissa niiden kanssa. Tilanteet voi muuttua aika nopeasti”, Rane selvittää.
”Ensimmäisellä kiertueella kaksi viimeistä keikkaa Helsingissä ja Kuopiossa olivat varmaan elämäni parhaat. Tunnelma oli katossa molemmissa paikoissa. Oli todella hieno soittaa ja onnistuttiin itsekin todella loistavasti. Toisella kiertueella viimeinen keikka Kouvolassa House of Rockissa oli hiton hyvä ”, hän toteaa.
Mitkä ovat kaikkien aikojen southern rock –kappaleet?
”Southern rock-diggailuni alkoi Lynyrd Skynyrdin Gimme Back My Bullets-levyn kappaleista Searching ja All I Can Do is Write About It. Vasta myöhemmin levy kolahti myös kokonaisuutena. Seuraavana oli Molly Hatchet, jonka livelevyltä Gator Country iski heti. Jos Blackfootilta pitää nimetä yksi, sanoisin että se on Diary of a Workingman. Siinä on monipuolinen biisi. Siinä toimii kaikki ja laulu on tajuttoman hyvä. Yksi hienoimmista ikinä on myös Outlawsin Full Circle. Se on niin hieno biisi, että sitä jaksaa kuunnella vaikka miten monta kertaa peräkkäin”, Pantse kertoo.
Rust and Chrome kappale kappaleelta:
Gone Hunting
Pantse: ”Sanoitusidea lähti siitä, että Skynyrdillä on Gone Fishing. Ranella oli valmis sävellys ja kokeilin tuota tekstiä siihen.” Rane:”Perusriffi alkoi pyöriä päässä ja tallensin sen välittömästi, ettei se unohdu.”
Between the Devil the Deep Sea
Rane: ”Ensimmäinen biisi, jonka tein sen jälkeen, kun olin uusinu yläkerran studion kaikki laitteet. Se syntyi tosi nopeasti. Jäin odottelemaan sanoitusta ja kun sellaista ei kuulunut, oli pakko väsätä itse. Varmaan ensimmäinen sanoitus, jonka oon tehnyt.”
Get It Done
Rane: ”Perusriffi on aika vanha ja kun sai kaikki osat valmiiksi, se kuulosti aika hyvältä. ”Pantse:”Teksti on siinä mielessä erikoisempi tapaus, että siinä on kuvitteellinen paikka, mistä se kertoo. Perusidea on, että siinä pistetään halvalla vähän kaikkea. Ei hampaat irvessä kuitenkaan.”
Upright Sinner
Rane: ”Sekin on aika vanha, mutta alun perin se oli yksinkertaisempi.” Pantse:”Sanoituksen tein alkuperäiseen demoon. Siinä on Outlaws-tyylinen stemma, joka toistuu. Siinä on melankolisuutta, mitä tällä levyllä ei muuten juurikaan ole. Periksi ei kuitenkaan anneta ”
Your Reasons
Rane: ”Sävellyksessä on aika paljon vanhaa, mutta lopullisen muotonsa se sai aika viime metreillä. Tekstiin sain aiheen, kun siihen aikaan oli runsaasti irtisanomisia. Se on yleisestikin kannanotto tähän työpaikkameininkiin.”
Struggling
Pantse: ”Ranella oli sävellys ja mulla tekstiaihio, jota ajattelin käyttää omiin tarkoituksiini. Ranelta tuli demo ja ajattelin, että kokeillaanpa sittenkin tätä tekstiä. Sanat sopivat juuri siihen, muokkausta ei tarvittu. Ekassa demossa oli Thin Lizzy-fiilis, mutta kun biisi vietiin treenikämpälle, se Thin Lizzy kyllä katos. Hyvä siitä kuitenkin tuli.”
Diamondback
Pantse: ”Kun sitä soitettiin treenikämpällä, siinä ei ollut nykyistä southern-fiilistä. Teksti on jonkinlainen kunnianosoitus Steve Irwinille. Kalkkarokäärme-teemasta siirryttiin kuitenkin yleisemmin käsittelemään ihmisen ahneutta ja turhamaisuutta.”
Hey What A Day!
Rane: ”Sävellys tuli tehtyä alun perin suomenkieliseen tekstiin, jonka kirjoitti lapsuudenystäväni Osmo Ryynänen Jakokoskelta ja biisi tehtiin yhtä esitystä varten. Sävellys jäi pyörimään päähän, joten ajattelin, että se pitää nyt hyödyntää tällä orkesterilla, sillä se on aika tarttuva iskelmä. Englanninkieliset sanat kirjoitin hieman alkuperäistä tekstiä mukaillen.” Pantse:”Riffi on todella hieno, se iski heti.”
Train Against the Grain
Rane: ”Ville Markkasella oli joukko tekstejä, joille hänellä ei ollut käyttöä. Valitsin tämän ja kun junasta lauletaan, sävellyksen piti olla sitä myöten. Tuommoinen aika vauhdikas ralli ja video siitä sitten synty.”
New South
Pantse: ”Sävellysidea syntyi helvetin kuumana kesäpäivänä. Sävellys syntyi itsestään ja niin tapahtuu ehkä kerran kolmessa vuodessa. Tallensin sen neliraiturille. Jo siinä vaiheessa tiesin, että siihen tulee sellainen loppuhuipennus, koska ajattelin, että tää on oikein tyypillinen southern-pläjäys. Rane muokkasi lopun soolo-osaa. Alkuperäisessä demossa sointukulku oli pikkuisen erilainen.”