Uljaan toimittaja otti haasteen vastaan ja löysi itsensä tarpomassa keskellä metsää märissä jalkineissa yhdellä lumikengällä. Toisen kuusen alla vietetyn yön jälkeen selviytymiskurssilta palattiin kaupunkiin, mutta ajatuksiin jäi mietteitä elintapamme kestävyydestä. – Niina Turunen, teksti & kuva

Kävelen upottavaa umpihankea pitkin lumikenkä toisessa jalassa. Toinen lumikenkä on vieressä tarpovalla parillani. Yksikin kenkä on tyhjää parempi, sillä ilma on niin leuto, että uppoan joka askeleella.
Olemme parinkymmenen kilometrin päässä Joensuusta, Särkiselän alueella. Lumessa rämpimisen lomassa katsomme välillä kartasta, että olemme menossa oikeaan paikkaan. Olen tullut Huck Middeken, 35, kolmipäiväiselle selviytymiskurssille.
Selviytyminen on ihmisen vanhin tarve, johon liittyy Huckin mielestä väärinymmärryksiä ja ennakkoluuloja.
”Selviytyminen tarkoittaa kykyä elää ikänsä kestävällä tavalla. Nykyinen yhteiskunta ei pysty selviämään tällä kulutustahdilla. Jos sotaan tai luonnonkatastrofiin varautuvat ihmiset eläisivät tyylillään jatkuvasti, heidän ei tarvitsisi muuttaa tapojaan. Varautujia saatetaan pitää vainoharhaisina, mutta oikeastaan he ovat optimisteja, jotka ymmärtävät, että vaikeinta selviytyminen on nykyisessä hauraassa yhteiskunnassa eikä metsän keskellä”, Huck kertoo.
Matkalla pysähdymme maistelemaan kuusen pihkaa sekä pihlajan silmuja, jotka muuttuvat pureskellessa marsipaanin makuisiksi. Huck kertoo, että kaikkea kannattaa maistaa. Makealta maistuva on yleensä syötävää.
Tulemme aukiolle, jossa retkottaa kaatunut kuusi. Se on hyvä paikka majoittautumiseen, sillä kuusi tarjoaa suojaa, ruokaa ja lämpöä. Alamme rakentaa havunoksista suojaa kuusen rungon alle. Ryömin vatsallani katsomaan suojaa sisältäpäin. Se olisi klaustrofobisen ihmisen painajainen. Kun saamme suojan valmiiksi, on jo pimeää. Illalliseksi on kuivattuja aprikooseja ja ruisleipää. Ryömimme suojaan. Selän alla on havuja ja eristävä kangas, mutta makuupusseja ei ole. Palelen yöllä ja yritän ajatella, että kylmästä täriseminen on hyvä merkki, sillä se on kehon tapa lämmittää itseään. Suojan katon läpi tihkuu vettä kasvoilleni. Toivon, että tietäisin kellonajan. Olemme sulkeneet kännykät ennen metsään lähtöä. Kännykkä on taskussani, mutta en laita sitä päälle, sillä se tuntuisi huijaukselta. Alan potea lievää ahtaanpaikankammoa ja menen ulos hetkeksi. Suojaan palattuani tunnen oloni vähän paremmaksi.

Aamulla havahdun siihen, että Huck virnuilee suojan ovella. Loputtomalta tuntuva yö on ohi. Huck kehottaa meitä liikkumaan ja verryttelemään ja siten luomaan sopivan mielentilan ajattelemiseen. Hyppelehdin ympäriinsä ja vaihdan märät sukat kuiviin. Kuiva olo kestää vain hetken, sillä kenkäni ovat läpimärät. Muutaman yrityksen jälkeen saamme nuotion syttymään. Syömme itsestään lämmittyvän aterian puoliksi, ja lähdemme lumikenkäilemään läheiselle lammelle kuuntelemaan pilkkivalistusta.
On valoisaa, mutta kello voi yhtä hyvin olla yksitoista aamulla tai viisi illalla. Huck kertoo, että suopursuista ja syljestä saa itikkamyrkkyä. Palattuamme leiriin opimme, että kuusen kaarnan alta voi löytää syötäviä ötököitä. Huomaan, että en ole kovinkaan nälkäinen niukasta ravinnosta huolimatta. Myöhemmin seuraa hygieniavalistusta. Likaiset kädet voi pyyhkiä lumeen, sammaleeseen tai havuihin. Hygienia ehkäisee sairastumista ja on siksi tärkeää.
Rakennamme uuden suojan, eräänlaisen laavun, jonka pohjalla on havuja, ja päällä runkojen avulla pingotettu avaruusviltti. Viltti suojaa sateelta ja eristää lämpöä. Alamme tehdä nuorista koivunrungoista lumikenkiä. Ennen kurssia olen harjoitellut solmujen tekoa, mutta unohdan ohjeet tietenkin saman tien. Illalla kökötän nuotion äärellä ja tunnen oloni taas hyväksi. Teemme kalakeittoa yksinkertaisella reseptillä: kattilaan laitetaan hauki, vettä ja suolaa. Syötyäni katselen tähtiä kylläisenä ja lämpimänä.
Nuotion äärellä Huck summaa selviytyjäkurssin perimmäisen tarkoituksen.
”Maapallolla on ainoastaan yksi paikka: luonto. Olimme keitä tahansa tai teimme mitä tahansa, meidän täytyy noudattaa samoja sääntöjä, jos haluamme pysyä elossa. Tämän sisäistäminen on selviytyjäkurssin tarkoitus”, Huck tiivistää.

Yöllä on kylmä, mutta kuivempaa ja tyynempää kuin aiempana yönä. Herään aamulla umpijäässä. Maiharit ovat jäätyneet pystyyn, enkä saa niitä jalkaan. Värjöttelen tulen äärellä niin pitkään että sulan. Kalakeittoaamiaisen jälkeen solmimme kesken jääneet lumikengät loppuun, ja koska aurinko paistaa, harjoittelemme merkinantoa. Parini menee seisomaan rinteelle pienen metsän toiselle puolelle, ja minä viestin hänelle heijastamalla auringonvaloa kattilankannen ja kompassin peilin pinnasta.
Purettuamme leirin Huck kehottaa täyttämään vatsan ruoalla ja nesteillä, joten syömme keiton loppuun. Ennen lähtöä levitämme suojassa käytetyt havunoksat ympäriinsä, sillä liiallisen hapon keskittyminen yhdelle alueelle olisi maaperälle haitallista. Matkalla lumikengät hajoavat, mutta kinos on niin kestävää, ettei niitä tarvitakaan. Pysähdymme harjoittelemaan ansojen tekoa. Harjoitus on teoreettinen, sillä harjoittelemiemme kaltaisten ansojen viritys on Suomessa laitonta. Lähdemme takaisin sivistyksen pariin. Huck antaa autossa meille purkillisen kinuskikastiketta. Joensuuhun tultuamme tuntuu että olen ollut poissa pidempään kuin kaksi yötä. Kuulen, että olemme molempina aamuina heränneet kuudelta. Yöllä on ollut yhdeksän astetta pakkasta.
Huck kokee, että selviytymistä vaativia tilanteita on kahdenlaisia.
”Joskus katastrofi iskee yllättäen, joskus se hiipii paikalle. Jälkimmäinen on vakavampaa ja tuhoisampaa, sillä se on vaikeampi tunnistaa. Olemme nyt sellaisessa ekologisessa tilanteessa, jossa emme ole olleet aiemmin. Se on pelottavaa. Maanviljelyksen kehittymisen jälkeen olemme nopeasti alkaneet elää ympäristöä tuhoavalla tavalla.”
Jälkeenpäin kylmyys ja märkyys tuntuvat pieneltä saamieni kokemusten ja oppimieni asioiden rinnalla. Olisin voinut jäädä metsään vielä viikoksi. Mietin kuitenkin, johtuuko se siitä, että olen koko ajan tiennyt pääseväni takaisin kaupunkiin. Entä jos en olisi päässytkään? Entä jos yhteiskuntamme on selviytymistä vaativassa tilassa tälläkin hetkellä?

Seuraava selviytymiskurssi järjestetään 17.4. – 19.4.. Lisätietoa: www.nordicbynature.net.

• SELVIYTYMISEN ABC

• STOP: Stop, think, orientate, plan
• Pidä energian saanti ja kulutus tasapainossa
• Ota luonnosta vain se mitä tarvitset
• Anna takaisin vain sen verran mitä olet ottanut
• Ajattele ja toimi globaalin hyvinvoinnin hyväksi