Lisää satelliittitarinoita Oulun kulkuripojilta
Oululaisen Satellite Stories julkaisee kolmannen pitkäsoittonsa Vagabonds 27. helmikuuta. Levyllä bändi jatkaa toimivaksi todetulla tanssirockilla, mutta levy tuntuu toisinnolta parin vuoden takaisesta Phrases to Break the Ice -albumista. Pääpaino on tarttuvissa kertosäkeissä ja ooh ooh -fiilistelyssä. ”Vagabonds, we’re vagabonds”, hehkutetaan uuden levyn nimikkoraidalla Vagabonds, joka on raivostuttava korvamato.
Levyn kärkikappale on energistä indierokkia, jota kyllä kehtaisi keikalla tanssia, mutta Kuopion Nepalin itsemurhayksiössä se pääasiassa masentaa. The Wombatsin ja Two Door Cinema Clubin ystäville tämä kuitenkin maistunee kotimaisena korvikkeena. Samaa kaavaa toistava, toisiinsa sekoittuva ja yltiöenerginen poprockpuuro on levyn runko. Väliin on ripoteltu muutamia rauhallisempia puolisonhalailukappaleita. Raidat koeajettiin testityttöystävän kanssa huojuen, mutta kumpikaan ei liiemmin herkistynyt. Satellite Storiessin tuntien keikalla tunnelma vie mukanaan ja kappaleet pääsevät levyä paremmin oikeuksiinsa.
Levyn parhaimmistoksi nousee jo julkaistu sinkku The Trap, joka kurkottaa kauemmas mukavuusalueelta, ja jää mieleen vahvoine trumpettiosuuksineen. Sanoituksia ylianalysoivaa kriitikkoa lämmitti myös erobiisi When Love Became, jonka keskinkertaisen kertosäkeen mukana kerrotaan yllättävä versio parisuhteen loppumisesta.
Yhdistäväksi teemaksi levylle rakentuu rakkauden kaipuu ja rakkaan menettäminen. Samoja teemoja on laulutaiteessa pohdiskeltu maailman sivu ja vielä näitä maailmaan mahtuu. Tarina on niin mielenkiintoinen, että sen kyllä kuuntelee aina uudestaan uusilla sanoilla. Tälle kriitikolle vain maistuisi paremmin jos dililili ja woo o o woo o o –jammailut jätettäisiin suosiolla pois ja panostettaisiin tarinoiden kertomiseen.
Faneille levy tarjoaa lisää sitä samaa, ja ennemmin levyä joka tapauksessa kuuntelee kuin selkäänsä ottaa, muttei ole varsinainen messiaslevy minulle.