Progehtavaa rockkia levyjen välillä
Turkulainen Sammal julkaisi noin vuosi sitten nimeään kantavan debyyttialbumin. Levy sai erinomaisen vastaanoton. Suomeksi lauletulle, perinteitä kunnioittavalle progressiiviselle rockille on selvästi kysyntää. Loogisesti nimetyllä jatko-osalla, No2 EP:llä, yhtye jatkaa 1970-luvun raskaamman rockin perinnettä kunnioittavaa linjaa, tosin hieman entistä suoraviivaisemmalla otteella.
Aloitusraidasta, Vankina varisten, lähtien No2 soi vahvan riffivoittoisesti. Erityisesti urkujen puuskutus vie kappaleita vahvalla rytmillä eteenpäin. Vasta kolmannella kappaleella, Neito maan, kuulijalle annetaan hetken kestävä hengähdystauko. Erityisesti urkuja avustavat rytmin ylläpidossa miksauksen esiin nostamat kitarat ja rummut. Ensin mainitut pääsevätkin esiin muina kuin rytmin korostajina vasta levyn loppupuolen sooloilla ja sen lopettavilla akustisilla sävelillä.
Raidat ovat, kuten aiemminkin, ennemminkin osoituksia yhtyeen tiukasta yhteissoitosta kuin progelle usein tavallisesta yksilötaitojen esittelystä. Yhtyeen soitto on kokonaisuus, josta kuuluu, että levy on soitettu livenä studiossa nykyään valloilla olevan paloittain äänittämisen sijaan.
Levyn paahtaessa eteenpäin lyriikat ja muut yksityiskohdat jäävät aluksi hieman taustalle. Levyn viidellä kappaleella on kuitenkin lyyrisiä yhteyksiä: sanoituksissa nousevat usein esiin matkustamisen ja itsensä etsimisen teemat.
Suuriin filosofisiin mietteisiin lyriikat eivät välttämättä johdattele, mutta toisaalta niiden lievä päämäärättömyys ja sekavuus sopivat hyvin teemoihin. Harvoinpa suurelle runoudelle on tarvetta riffipohjaisessa musiikissa niin kauan kuin melodia pysyy rytmissä ja sanoitukset eivät heitä hiekkaa rattaisiin.
Sammaleen toinen levytys ei ole samalla tavalla vahva kokonaisuus kuin debyytti. Se on eräänlainen välityö, joka koostuu suurimmaksi osaksi ensimmäiseltä levyltä poisjääneestä materiaalista. No2 kuitenkin tarjoaa muutaman uuden mainion vaihtoehdon keikoilla tuutattavaksi ensi talvena ilmestyvää kokopitkää odotellessa.
Sammal: No2. Svart Records, 2013.