DOKUMENTTI – Meilläkin uutisoidut kuolonuhreja ja loukkaantumisia vaatineet onnettomuudet Bangladeshilaisissa tehtaissa ovat useimmille enää hämärästi muistissa, mutta onnettomuudet vaikuttavat yhä monen Bangladeshilaisen arkeen. Turmissa pysyvästi loukkaantuneet ja omaisiaan menettäneet eivät ole saaneet korvauksia, koska toimeksiantajat eivät ole ottaneet tapahtumista vastuuta.
Elokuvassa käytetään Gapin ohella esimerkkinä Wal-Marttia, jotka ovat molemmat onnistuneet etäännyttämään itsensä tuotannosta alihankkijoiden tekemien sopimusten ansiosta. Sisäpiiritieto kertoo, ettei Wal-Mart tiedä, missä heidän myymänsä vaatteet valmistetaan, koska alihankintasopimukset ovat niin monimutkaisesti ketjutettuja. Mikäli sopimuksen saanut tehdas ei ehdi saada tilausta valmiiksi ajoissa, voidaan viimeistely teettää salaa toisessa tehtaassa.
Työ teetetään siellä, mistä halvimmalla saadaan. Viimeistely voidaan tehdä luvattomasti toimivassa tehtaassa, mikä todellisuudessa on hökkeli jonkun takapihalla. Lapsityövoiman käytön valvominen on mahdotonta. Jos alkuperäinen toimeksiantaja saa vihiä sopimusten ketjutuksesta, sopimus perutaan. Siksi alaa leimaa piilottelu ja salakähmäisyys. Kilpailu toimeksiannoista on silti kovaa. Oman tehtaan perustaminen voi olla jollekin tapa nousta ryysyistä rikkauksiin.
Ongelma piilee surkeissa työoloissa, huonoissa työehdoissa ja yhteiskunnan korruptoituneisuudessa. Bangladeshin alikehittyneisyys on tosiasia, jota monikansalliset yritykset käyttävät härskisti hyväkseen. 80% Bangladeshin viennistä on vaateteollisuutta ja teollisuus työllistää neljä miljoonaa ihmistä, mikä antaa suuryhtiöille suunnattomasti valtaa sanella millä ehdoilla ja aikatauluilla työtä tehdään. Jotain kertoo myös Wal-Martin yritysjohdon vastaamattomuus, mikäli he itse uskoisivat toimintansa kestävän päivänvalon, ei syytä hiljenemiseen olisi.
Made in Bangladesh on tiukka paketti asiaa. Mielenkiintoisella, tutkivan journalismin otteella toteutettu dokumentti on sinnikkään penkomisen tulos aiheesta, josta tietoa on vaikeaa saada. Dokumentti ei sorru julistamiseen eikä paatoksellisuuteen, vaan jättää katsojan tekemään omat johtopäätöksensä. Tämä lisää dokumentin vakuuttavuutta. Elokuvassa ei myöskään lyödä uhrinleimaa työntekijöiden otsiin, vaan työläiset esitetään samanveroisina ihmisinä, kuin sinä ja minä.
”They are human, they have a voice and they want to speak out”, sanoo Bangladeshilainen vaatetusalan tehdastyöntekijä. Tässä elokuvassa he saavat äänensä.
Fault Lines: Made in Bangladesh Youtubessa.