Essi Haapasalo, ympäristötiede - Olen vuoden ajan yrittänyt saada ruotsin kurssia läpi. Se varmaan osittain johtuu siitä, että minulla on lukihäiriö, joka vaikeuttaa sanojen muistamista. Ensi vuonna luultavasti menen kertauskurssille. Ruotsin opiskelu on ihan turhaa, eihän sitä käytetä yhtään missään. Englannilla pärjää ihan hyvin. Jos jotain kieltä täälläpäin Suomea tarvittaisiin, niin venäjää. Virkamiesruotsi, tuo monen opiskelijan murheenkryyni ja tutkinnon kompastuskivi. Vai onko sittenkään? Ruotsin kielen lehtori Timo Neuvonen myöntää, että korkeakouluopiskelijoiden ruotsin kielen taito on laskenut, mutta radikaalista romahduksesta ei voi puhua.
”Enemmän on kyse siitä, että erot opiskelijoiden keskinäisessä taitotasossa ovat kasvaneet. Osa on todella huippuja, toisille ruotsi on hyvin vaikeaa.”
Neuvonen korostaa, että valtaosa opiskelijoista selviää ruotsin kurssista ongelmitta. Vuosittain koko Itä-Suomen yliopistossa on kuitenkin noin 40–60 opiskelijaa, joille ruotsin kurssi tarkoittaa uusintatenttiä toisen perään.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ruotsin opiskelu kiinnostaisi lukiolaisia.
”On todella paljon myös niitä nuoria, jotka valitsevat kaikki ruotsin kurssit oppiakseen mahdollisimman paljon. Kirjoittavien määrä toki on pienentynyt vuosi vuodelta. Osasyynä on varmaankin ainereaali. Monet suorittavat useita reaaliaineita, eivätkä voimat riitä enää opiskella kieliä”, ruotsin opettaja Tiina Vainikainen Kuopion Lyseon lukiosta harmittelee.
Vainikainen sanoo, että yhdellekään lukiolaiselle ei pitäisi tulla yllätyksenä se, että ruotsi on uudestaan edessä korkeakoulussa. Timo Neuvonen ja kielikeskuksen johtaja Raija Elsinen kuitenkin näkevät, että jostain syystä silta lukion ja jatko-opintojen välillä on ruotsin kohdalla usein poikki.
Jos ja kun lukiossa on opiskeltu ruotsia vain pakollinen minimimäärä ja sekin rimaa hipoen, yliopistossa kadutaan. Lisäksi monet jättävät ruotsin suorittamisen aivan viimeiseksi, jolloin kurssin läpäiseminen voi olla jo todella haastavaa.
”On inhimillistä, että vaikeaa asiaa lykätään, mutta se ei kannata. Meille opettajille voi aina tulla juttelemaan ja voimme yhdessä pohtia, miten ruotsia olisi paras ryhtyä suorittamaan. On myös positiivista, että opiskelijat ovat löytäneet kertauskurssit”, Neuvonen sanoo.
”Jopa 60 prosenttia kontaktiajasta käytetään suulliseen työskentelyyn”, Neuvonen kertoo.
Mutta miksi opiskella ruotsia, kun englannillakin pärjää, moni opiskelija kysyy.
”Varmasti on olemassa aloja, joilla pärjää myös ilman ruotsia, mutta ei tarvitse mennä Tamperetta kauemmaksi, kun ruotsille on jo tarvetta. Ehkä asiaa pitäisi ajatella enemmän asiakaskulmasta itseen, ei toisinpäin. Voiko oikeasti vaatia, että henkilö puhuu äidinkielensä ruotsin sijaan englantia esimerkiksi sairaalassa, kun tilanne on jo valmiiksi stressaava?” Raija Elsinen kysyy.
Suomi on oikeasti kaksikielinen maa, vaikka Itä-Suomessa sitä on vaikea uskoa. Vuosien pakkoruotsikeskustelu on myös johtanut siihen, että ruotsin osaajista alkaa olla pulaa.
”Me itäsuomalaiset olemme niin kaukana ruotsinkielisistä alueista, että moni yllättyy siitä, kuinka ruotsi on oikeasti elävä kieli myös Suomessa. Moni fiksu ymmärtää motivoitua opiskelemaan ruotsia, kun tajuaa, että sen osaaminen voi olla valtti monessa yllättävässä paikassa”, Vainikainen toteaa.