Rumpali luojan armosta

Taru Glad (Huhtajärvi) muistetaan ensisijaisesti maamme ensimmäisiin tyttöyhtyeisiin kuuluneen Ilonan ja Juice Leskisen 90-luvun alussa vaikuttaneen yhtyeen ETC:n rumpalina. Taru on soittanut lähes kaikki nämä vuodet ja hänellä oli aikaa koko tähänastisen musiikilliseen uransa kattavaan katsaukseen.

Milloin aloitit soittamisen?

”Olin varmaan yhdeksänvuotias, kun tein pahvilaatikosta rummut. Vanhemmat näki, että tytöllä on rytmitajua ja ostivat sellaset harjottelurummut. Sitten ostin oikeet rummut, eikä menny kauankaan, kun soittelin isän kanssa Pohjanmaalla humppaa, jenkkaa, valssia, polkkaa. Siellä oli kaks haitaristia tuvassa ja säestettiin niitä. Mun isä oli myös rumpali. Kun täytin kolmetoista, Matti Takala opetti mulle rokkikompin soiton Poikkeustila-nimisellä nuorisoklubilla, missä kävi vain punkkareita. Itse olin punk vähän, mutta kuitenkin. Ei menny montaa kertaa, kun kävin Matti Takalalla treeneissä, kun hän ilmoitti, että tyttöbändi tarviisi rumpalia.  En ollu paljoo rockia soittanu, mutta kun kuulin ettei ne tytötkään, niin kynnys lähteä ei ollut niin suuri ja siitä se sitten lähti. Nimi Ilona tuli suoraan kalenterista. Toinen vaihtoehto oli Valio. Ennen ensimmäisiä SM-kilpailujen välieriä treenattiin ihan tosissaan.”

Miten sopeuduit bändiin kuopuksena?

”Hyvin, mutta olin nuori ja ujo, eikä siihen aikaan ollut perään katsojaa mukana, niin kuin tänä päivänä alaikäisillä musiikkibisneksessä. Kolmetoistahan mä vasta olin.”

Ilonan debyyttialbumin jälkeen alkoi ahkera keikkailu?

”Levynteko oli ihan duunia ja Sudqvistin Mika oli pöydän takana vääntelemässä nappuloita ja neuvomassa meitä ja myöhemmin tuottaja oli TT Oksala. Kimppakeikkoja tehtiin ainakin Popedan, Yön, Kolmannen naisen ja Peer Güntin kanssa. ”

Pääsit soittamaan Twist Twist Erkinharjun rumpusetillä?

Tamlanderin Sirpa, meidän ensimmäinen laulaja, jonka lavaesiintyminen oli niin rock, että se vei meitä vauhdilla eteenpäin, puhui Twist Twist Erkinharjusta. Mä en silloin vielä edes tiennyt, kuka se oli; olin niin nuori. Sitten kun näin, miten se soitti ja pääsin soittamaan sen rumpuja, tajusin miten kovasta jutusta on kyse. Twist Twistillä oli niin iso setti, että eihän mua paljon näkynytkään sen takaa.”

Ovatko jotkin keikkapaikat jääneet mieleen erityisen hyvinä ?

Siilinjärven Huvikumpu ja Köyliön Lallintalo, nää perinteiset. Tanssilavoista tykättiin enemmän kun clubeista. Festarit olivat ykkösjuttu ja niillä soitettiin ainakin Anthraxin lämppärinä. Se on jäänyt mieleen, kun kitaristilla ja basistilla oli monia kymmeniä Marshallin kaappeja päällekkäin lavalla. Tosin en tiedä, oliko ne kytketty kaikki, mutta siistiltä se silloin näytti.  Kun soitettiin Eestissä, siellä oli 30 000 hengen yleisö. Ne oli todella kovat festarit. Se oli jo sitä aikaa, kun Sami Ruusukallio oli bändissä.”

Ilonan kakkosalbumi Ähäkutin useammasta kappaleesta tehtiin musiikkivideot?

”Ne oli aika hauskoja ne videontekohetket.  Mentiin puvustoon ja päätettiin vasta siellä, mitä pannaan päälle. Eikä me todellakaan oltu suunniteltu, että tällainen video nyt tehdään. Ne syntyi useimmiten vasta tekohetkellä. Luostarilupaus-kappaleessa päädyttiin nunnankaapuun ja hauskaa oli.”

Viimeinen pitkäsoitto Ilotulitus oli Ilonalle iso harppaus eteenpäin?

”Sami Ruusukallion tultua bändiin Samin osaaminen ja soittotaito vaikuttivat koko bändiin. Hän auttoi Tonia kitaransoitossa. Sami teki myös hyviä biisejä. Ilonaa ei kuitenkaan olisi kannattanut lopettaa, vaikka Sami lähti. Toni pyysi mua mukaansa kokoonpanoon, joka olisi ollut Toni ja Taru. En halunnut silloin lähteä mukaan, koska mä koin, että me oltiin bändi ja meidän olisi pitänyt jatkaa bändinä. Ilonan viimeisellä keikalla Tampereen Cabaret Oscarissa tupa oli täynnä väkeä.”

Ilonan jälkeen Tarun työsarkaa edusti Juice Leskisen ETC-yhtye. Kuinka päädyit mukaan Juicen matkaan?

Juice oli kysynyt Jouko Karppaselta, lähtiskö Taru bändiin ja Taruhan lähti. Se oli mahtavaa aikaa. Sitä ennen me oltiin roudattu itse. Juicella oli lavamiksaaja, miksaaja, valomies ja autokuski. Ei tarvinnu, kun mennä valmiiseen pöytään soittamaan. Juice-aika oli todella mukavaa; meillä oli hyvä porukka. Simsalabim Jim-levyn teko oli työtä, työtä, työtä. Lisäks tehtiin sinkku Sietämätön mies/Herbaa, joista jälkimmäisen lauloi meidän lavamiksaaja Sidi Mäki-Laurila. Juice-pesti kesti reilut kaks vuotta.  Juice anto mulle kaiken tekemänsä materiaalin, nuottikirjat ja kaikki. Kyllähän niitä veivattiin, Juicen hittejä ja muita klassikoita. Lauloin keikoilla myös taustoja. Santanan lämmittelykeikka Turun Typhonissa oli kyllä hyvä. Täysi sali. Soitettiin silloin muuten encorena Black Magic Woman.”

Leskisen bändin jälkeen sait kiinnityksen reggaeyhtye Dreadlineen?

”Kävin Dreadlinen keikoilla ja tunsin sen soittajat, erityisesti edellisen rumpalin Callon, joka oli mun hyvä ystävä. Tuntui uskomattomalta päästä soittamaan kyseistä musiikkia. Pari viikkoa treeniä ja soitettiin eka keikka Kaivopuiston ulkoilmakonsertissa. Siellä oli varmasti 10 000 ihmistä kuulemassa ja hyvinhän se meni. Olen nopea oppimaan. Reggaen soittaminen on nimittäin oma maailmansa. Asuin Pietarsaaressa studiolla ja kävin vain välillä kotona. Ulkomaankeikkoja tehtiin ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Venäjällä ja laivoilla. Meillä oli tosi hyvä äänentoisto. Musiikki ja soundi oli siihen aikaan tosi hyvänkuulosta sekä lavalla että levyllä. Moni tuli keikan jälkeen kehumaan meidän äänentoistoo. Dreadlinea kesti vuoteen 1996. ”

Myös Dreadlinen jälkeen sulla on ollut musiikillisia proggiksia?

”Tällaisii pienempiä. Reggaebändi Noitarepo Roots teki singlen, joka miksattiin Jamaikalla. Angie’s Farm oli tamperelainen coverbändi, jossa myös lauloin taustoja. Ne olivat tunnettuja englanninkielisiä biisejä, kuten I Feel the Earth Move ja You’re No Good. Suurin onni oli varsin jännä. Mä opettelin tossa välissä nuotit. Vuorisen Esko Tampereen Filharmonisesta halus jeesata. Hän opetti mulle nuotit. Ollaan edelleen kavereita ja käydään soittamassa treenikämpällä. Hän on jazzpuolen rumpali. Suurin onni on hänen poikansa bändi. Mä soitin siinä maitotonkasta tehtyä rumpua, missä oli hirvennahkakalvo ja lehmänkellosoundi. Siinä oli välillä rumpusetti mukana, lisäksi huilu, trumpetti, djembe, basso ja haitari. Tämmöstä etnomusiikkia. Mä oon soittanu aika monenlaista musiikkia. Perusjuttujen jälkeen poppia, rockia, heviä, reggaeta ja etnomusiikkia. Muutama vuosi oli välissä, että en paljon soitellu, mutta muuten olen soittanut koko ajan. Parhaillaan kasassa on pieni porukka, jonka ohjelmistossa on myös omia sävellyksiäni, mutta aika alkutekijöissä ollaan. Olen myös kuunnellut musiikkia laidasta laitaan. Vinyyleitä on vielä aikamoinen läjä ja pitäis laittaa levysoitin kuntoon, sillä siellä on helmiä. Punkkia on paljon; The Clashia ja Pelle Miljoonaa ainakin. Curea ja Lords of the New Churchia kuuntelin jossakin vaiheessa. Pink Floyd, Bob Marley, Mike Oldfield, JJ Cale, Jethro Tull ja paljon kaikkea muuta…”

Mainitsisitko joitakin suosikkirumpaleitasi?

The Policen Stewart Copeland. Oli soittaja kuin soittaja, pitää olla jotakin omaa, mikä kiinnostaa. Sekoittamalla eri musiikkityylejä ja elämällä sen musiikin mukana tuo jotain sellaista, mikä mua alkaa kiinnostaa. Copeland on hyvä esimerkki siitä, tykkään hänen tyylistään soittaa. Nuorena, kun aloin soittaa, idolit oli Mötley Crüen Tommy Lee ja Hanoi Rocksin Razzle. Näin Tommy Leen Kanadassa miesten hajuvesikaupassa. Pääsin myös samaan kuvaan Tommyn kanssa ja se on tietenkin tallessa. Kyllähän legendaarisia soittajia tyyliin Mitch Mitchell, John Bonham ja Ian Paice arvostaa. Sen ajan tyyli oli tykittää niin paljon tavaraa, kun mahtuu. Suomalaisista tykkään Aku Syrjän tyylistä. Ippe Kätkä täytyy mainita. Toivoisin, että vielä löytyisi hyvä bändi, missä soittaa. Taitoja mulla on ja ne on vaan kehittyny tässä vuosien varrella. Olen viettänyt hiljaiseloa ihan tarkoituksella.”