Romaani, joka viimeinkin kertoo meistä

Sisko Savonlahden esikoisteos osoittaa, kuinka muutos ei tapahdu ottamalla itseään niskasta kiinni, vaan ihminen tarvitsee aikaa ja armeliaisuutta löytääkseen itselleen sopivan elämän.

Mustan huumorin ja arkisten oivallusten kyllästyttämä Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018) on helsinkiläisen Sisko Savonlahden esikoisteos. Siinä pysytään tiukasti meidän – opiskelijoiden ja työelämään suunnistajien elämänpiirissä, jossa mahdollisuuksia on rajattomasti, mutta juuri sen takia ei osata päättää, mitä elämältä halutaan.

Savonlahden romaanin kertoja voisi olla kuka tahansa nuori kolmikymppinen nainen, joka asuu Helsingissä. Nimettömällä minäkertojalla on paljon hyviä ja lämpimiä ajatuksia, mutta hän on täysin pihalla omasta elämästään. Sen takia naisen kaikki ihmissuhteet – poikaystäviin, äitiin, isoäitiin, ovat sekamelska vailla tasapainoa. Kun päälle lisätään työttömyys, on identiteettikriisin ainekset kasassa.

Kirja on riisuttu teos, jossa arkielämän huomiot kuljettavat kertomusta eteenpäin. Kipeä itseironia tekee kepeästä kirjasta tarkkanäköisen, ja ehkä juuri siksi myös koskettavan: ”Jos haluaisit olla eläin, mikä eläin olisit?” mies kysyy minulta. Kello on kaksitoista, enkä ole vielä juonut aamukahvia. En halua olla mikään eläin, haluan hädin tuskin olla ihminen.” Tinder-matchien kanssa deittailu, kahviloissa roikkuminen kasvisruokaa syöden ja New Yorkista unelmointi tuovat romaanin todellisuuden sormenpäiden ulottuville.

Savonlahti on itse kertonut, ettei halua olla esimerkki ihmisestä, jolle asiat vain tapahtuvat, kun tarpeeksi yrittää, vaan myös muiden valinnat vaikuttavat omaan elämään (HS 11.9.2018). Työpaikan, lasten ja parisuhteen saamisessa voi onnistua vain, jos muut suostuvat siihen kanssasi. 

Se näkyy myös hänen romaanissaan, vaikka Savonlahden mukaan se ei ole mikään elämäkerta. Samat arvot kuitenkin välittyvät. Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu osoittaa, kuinka muutos ei tapahdu ottamalla itseään niskasta kiinni, vaan ihminen tarvitsee aikaa ja armeliaisuutta löytääkseen itselleen sopivan elämän.

Kirjassa käydään myös läpi kaikki muoti-ilmiöt, joihin pari- ja kolmikymppiset naiset ovat Instagramissa viime vuosien aikana törmänneet. Mikään ei tee thai cubeista ja microblaidingista sinänsä pinnallisia asioita, mutta mielenkiintoisia niistä, kirjallisuudesta ylipäänsä, tulee vasta kun ne liittyvät useampiin ihmisiin. 

Teoksessa kuuluu vahvana vain kertojan ääni, jonka takia siitä löytyy lähinnä yksi taso, minäkertojan. 

Kirjallisuuden klassikot ovat moniäänisiä sinfonioita, mutta Savonlahden romaani on kuin haalea kesäillan kitaraballadi – yksinkertainen, hauska ja sellainen, jonka melodiaa ei seuraavana aamuna enää muista.

Savonlahden romaani edustaa ehkä chick littiä, mutta se tulee myös lähelle Saara Turusen Sivuhenkilön (2017) ja Riikka Pulkkisen Vieras-kirjan (2012) kertojia, joissa keskushenkilöitä yhdistää etsivä identiteetti. Ja on valtavan ihanaa, että kustannetaan kirjoja, joissa etsijänä on nuori nainen. 

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ei muuta lukijassa mitään, mutta on silti kelpo kuvaus y-sukupolven elämästä, jossa koko maailman mahdollisuudet ovat auki, mutta vastaukset löytyvät silti ihmisen sisältä.

Maija Luhtasela, teksti & Marek Sabogal, kuva