Kun juomavesi syttyy tuleen
Gasland (2010) on karnevalistisen riemukas, ja lopulta tuhoisista tulevaisuudennäkymistä huolimatta toiveikas dokumentti synkästä dystopiasta, jossa suuryritykset pyörittelevät maailmaa miten tahtovat ja tuhoavat ympäristöä ja ihmisiä miten tahtovat sumeilemattomassa voitonmaksimoinnissaan. Paitsi, että se ei ole dystopia vaan tämän päivän Yhdysvallat.
Dokumentti pureutuu vesisärötykseen (hydraulinen murtaminen engl. hydraulic fracturing), maahan varastoituneen maakaasun irrottamiseen poraamalla maahan reikä ja pumppaamalla sinne kovalla paineella ”vettä”, eli satojen myrkyllisten kemikaalien coctailia, jonka voimasta maaperä halkeilee ja kaikki vapautuva kaasu (ainakin teoriassa) otetaan talteen. Käytännössä särötysalueen lähellä asuvat ihmiset ja eläimet alkavat sairastella vakavasti ja heidän hanavetensä saa leimahtamaan komeasti liekkeihin tuikkaamalla siihen tavallisen tulitikun. Välillä kaivot räjähtelevät.
Erityishuomiota dokumentissa saa Dick Cheney, joka hyppäsi Yhdysvaltain varapresidentiksi George W. Bushin kaudella suoraan energiayhtiö Halliburtonin johtajan pallilta. Varapresidenttinä hän junttasi läpi vesisärötystä koskevan poikkeuksen vesilakiin ja junaili energiayhtiöille luvat poraamiseen valtion mailla. Temppua on kuvailtu historian suurimmaksi yhteismaiden siirroksi yksityisille yhtiöille. Taustalla ovat kylmän voitonmaksimoinnin lisäksi Yhdysvaltain geopoliittiset intressit, sillä vesisärötyksen avulla maasta on visioitu energiaomavaraista. Energiaomavaraisuus tuskin lohduttaa niitä, joiden terveyden, elinkeinon, kodin ja elämäntavan maakaasunporaus tuhoaa perusteellisesti. Energiaomavaraisuuden hinta vaikuttaa kohtuuttomalta.
Tämä kaikki tuodaan esiin dokumentaristi Josh Foxin vaatimattomuutta ja pienieleisyyttä tavoittelevalla, tyylitajuisella tavalla. Hän on mukana tunteella, koska hänen kotinsakin on särötyksen vuoksi uhattuna. Tunne voimistuu sitä mukaa mitä useampaan maakaasun tuotannosta kärsivään ihmiseen hän tutustuu ja kiintyy. Välillä dokumenttia rytmittää hänen banjonsa, jota hän soittaa kieltämättä taitavasti.
Dokumentin kylmäävä loppukaneetti muistuttaa, että tällä hetkellä vesisärötys on amerikkalainen ongelma, mutta sitä suunnitellaan aloitettavaksi myös Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa.
Gaslandin jälkeen pelottaa vähän aiempaa enemmän, mutta todella hieno dokumentti niin sisällöllisesti kuin elokuvallisesti.