Rokumentissa sukellettiin syvälle pornoon

Rokumentti rokattiin loppuun viime sunnuntaina. Uljas keskittyi festivaalin aikana lähinnä pornoon ja tietysti myös musiikkielokuviin.

Perjantaina käytiin suurta pornokeskustelua Tapiossa ja näytettiin kaksi aiheeseen pureutuvaa elokuvaa: Poikien Bisnes ja 9:5 Days in Porn. Pornopaneeli oli mielenkiintoista seurattavaa, vaikka lähinnä Markku Heikkinen (Poikien bisneksen ohjaaja) ja Rakel Liekki olivat äänessä. Paneeli keskittyi kuluttajiin ja kuinka arkipäiväiseltä porno vaikuttaa sen tekijöille. Keskustelu tarjosi paljon mielenkiintoista, mutta parhaiten jäivät mieleen Heikkisen ja Rakel Liekin anekdootit. Hieman syvemmälle kaivautuvaa keskustelua jäi kaipaamaan. Puheenjohtaja hyppi aiheesta toiseen nopeaan tahtiin ja pyrki enemmän viihdyttämään yleisöä kuin valaisemaan meitä aiheesta, joten keskustelu jäi turhan pinnalliseksi, vaikka viihdyttävyydessä onnistuttiinkin. Kannattiko päästää radiojuontajaa johtamaan keskustelua?

Pornokeskustelu tuntui ajautuvan hiukan karille kun esiin nostettiin kerta toisensa jälkeen seksuaalinen vapautuminen, jolla ei enää nyky-yhteiskunnassa vie keskustelua oikein mihinkään suuntaan. Moneen kertaan korostettiin, että porno on kivaa, mutta on siinä ongelmiakin. Sen syvemmälle ei päästy. Latteuksien kuninkuuden vei Minni Siren toteamalla loppuun, että ”mun mielestä porno on ihan neutraalia”. Pornotaloutta sivuttiin keskustelussa ja jäi tuntuma, että siitä olisi mielellään kuullut enemmänkin, kun paikalla oli kattava asiantuntijaraati. Pornoteollisuus kärsii tällä hetkellä pitkälti samoista ongelmista, kuin muu elokuvateollisuus ja musiikkiteollisuus. Liekki painotti, että pornoa tullaan jatkossakin tekemään, mutta tuottajat kaivavat omaa hautaansa jumahtamalla tiettyyn formaattiin. Sama koskee pitkälti koko nykyistä työelämää ja sen työntekijälle asettamia vaatimuksia. Seksityö on työtä, jonka kysynnän luovat niin biologiset, kulttuuriset kuin sosiaalisetkin seikat, joten sen tekemisen taloudellinen kannattavuus tulee säilymään jatkossakin. Kysymys siitä, pitäisikö pornoa tehdä vai ei vie keskustelua hyvin hedelmättömään suuntaan. Tutkija Maiju Parviainen peräänkuuluttikin sellaisia tapoja tehdä pornoa, jotka eivät olisi vahingollisia.

Elokuvat onneksi sukelsivat hyvinkin syvälle aiheeseen. Sekä Poikien Bisnes että 9:5 olivat ohjaajiensa mukaan todella vaikeita rahoittaa, porno ei ilmeisesti aiheena oikein sytyttänyt tuottajia. Molemmat elokuvat vaativat paljon aikaa ja henkilökohtaista panosta tekijöiltään. Poikien Bisnes toi esiin Tsekin vähän tunnettua homopornobisnestä keskittyen yksittäisiin ihmiskohtaloihin ankaran teollisuuden rattaissa. 9:5 Days in Porn kertoi San Franciscon Porn Valleysta ja onnistui jopa viihdyttämään monelle varmasti aralla aiheella. Kumpikin elokuva onnistui tuomaan tuoretta näkökulmaa hyvin vähän julkisuudessa näkyvään aiheeseen.

Musiikkielokuvista suurimman vaikutuksen teki It Might Get Loud, mutta suurena yllätyksenä oli Sunnuntaina esitetty Sketches From The North, joka tarjosi mustavalkoista kuvamateriaalia Helsingistä jazzmusiikin kera. Kaupunki vaikuttaa hyvin erilaiselta mustavalkoisin silmin nähtynä ja UMO Big Bandin säestämänä. Sunnuntain päätteeksi Taking Woodstock toi vielä hippiliikkeen lämpöä Suomen talveen.

Taaksepäin katsoen Rokumentista jäi käteen uusi asenne pornoa ja sen katselua kohtaan, sekä paljon lisää kuunneltavaa. Kun edellämainittuihin elokuviin lisää vielä Hunter S. Thompson dokumentin, täyttyi tapahtuman lupaus seksistä, päihteistä ja rokkenrollista.

Elokuva-arvioita Rokumentista:
It Might get Loud
Taking Woodstock
Berlin Calling