Rokin viimeiset pahikset

Teksti: Pertti Pulkkanen

Mick Wall: Guns N’ Roses – Viimeiset jättiläiset. Johnny Kniga 2017.
Guns N’ Rosesin lähipiiriin lukeutuvan Mick Wallin käsialaa oleva Viimeiset jättiläiset on yli viiden ja puolen sadan sivun laajuudessaan odotettu ja valtaosiltaan lupauksensa lunastava definitiivinen elämäkerta Guns N’ Rosesista. LA Guns ja Hollywood Rose -yhtyeiden entisen jäsenistön ympärille muodostuneesta GNR:stä kehkeytyi parhaimmillaan erinomaisen kappalemateriaalinsa lisäksi myös vaarallisen imagonsa ansiosta kitaravetoisen rock n’ rollin viimeinen todellinen suurmenestyjä, joskin melko hitaasti.
Heinäkuussa 1987 julkaistu esikoispitkäsoitto ja erääksi kaikkien aikojen debyyttialbumiksi tunnustettu Appetite for Destruction nousi nimittäin Billboardin listakärkeen vasta vuosi julkaisunsa jälkeen. Wallin teoksen kaikkein kiehtovinta antia tarjoavat Gunnareiden varhaisvaiheet ja W. Axl Rosesta, Slashista, Izzy Stradlinista, Duff McKaganista ja Steven Adlerista laaditut henkilökuvat. Varsin antoisaa luettavaa edustavat myös yhteiset kiertueet Guns N’ Rosesin eräänlaisen oppi-isäyhtyeen Aerosmithin, ainoastaan suosiollisesti Gunnareita muistuttaneen brittiheavyn instituution Iron Maidenin sekä samoihin aikoihin niin ikään huippusuositun Metallican kanssa.

Guns N’ Rosesin myöhäisemmistä levytyksistä teoksessa Lies tunnustetaan päteväksi välityöksi, mutta Use Your Illusion -tuplat sisältävät Walin mukaan myös selkeää täytemateriaalia. Teoksen jälkimmäisen osan täyttää melko pitkälle Axl Rosen ikuisuusprojekti ja lopulta konkretisoitunut Chinese Democracy. Huomattavasti sitä kiinnostavammaksi muodostuvat superyhtye Velvet Revolverin sekä Gunnarit loppuvuodesta 1991 jättäneen tärkeän biisintekijän, rytmikitaristi Izzy Stradlinin vaiheet.

Teoksen loppuosan huippuhetkiin lukeutuvat odotustenmukaisesti Guns N’ Rosesin paluu alkuvuodesta 2016 kokoonpanolla, jossa ovat Axlin lisäksi mukana Slash ja Duff sekä Axlin pesti myös Ac/Dc:n solistina Brian Johnsonin korvaajana. Viimeisten jättiläisten jälkimmäiseen osaan sisältyy siis myös vähemmän ikimuistoisia hetkiä, mutta kokonaisuutena Wallin suururakka kallistuu reilusti myönteisen puolelle.