The Pretenders lavalla Lontoossa vuonna 1981. Kuvan lähde: 
Hynden elämäkerralta toisin sanoen odottaa paljon, eikä se täysin vastaa herättämiinsä odotuksiin. Teoksessa käsitellään nimittäin valitettavan vähän Hynden kehittymistä muusikkona ja hänen nousemistaan erääksi genrensä merkittävimmistä tekijöistä. Huumeiden käyttö on teoksessa sitä vastoin esillä turhankin korostetusti.
Nuoruudesta erityisen kiinnostavana yksityiskohtana nousevat esiin ainoastaan Kent Staten yliopistossa vuonna 1970 todennetut mellakat. Teos kuvaa sentään ihailtavan tarkasti erään keskeisen rockin tekijän musiikillisen kehityskaaren musiikkidiggarin aspektista tarkasteltuna. Beatlesiin liittyneet oheistuotteet lensivät roskikseen, kun Hynden vakaviksi musiikillisiksi diggauskohteiksi vaihtuivat esimerkiksi David Bowie ja Iggy Pop.
Hippikulttuurin edustajana Hyndeen vaikuttivat keskeisesti esimerkiksi myös Jimi Hendrix ja Neil Young. Hynden ensimmäinen merkittävä konserttikokemus oli tiukkaa soulia esittänyt Mitch Ryder & The Detroit Wheels, jonka kitaristi Jim McCarty oli Hynden suuri diggauskohde. Ensimmäisiin Hynden todentamiin konsertteihin lukeutuivat myös esimerkiksi Jackie Wilson, The Jeff Beck Group sekä Paul Butterfield Blues Band.
Viimeksi mainitun kitaristina ei tuolloin kuitenkaan enää vaikuttanut legendaarinen Mike Bloomfield, vaan nuori lahjakkuus Buzzy Feiten. Hynden pesti New Musical Expressin toimittajana Lontoossa vuonna 1973 kesti vajaan vuoden. Musiikillisista kollegoista Hynden elämäkerta tarjoaa suhteellisen kiinnostavia anekdootteja esimerkiksi Sex Pistolsin jäsenistöstä, hiljattain edesmeennestä Motörheadin johtohahmosta Lemmy Kilmisteristä sekä Iggy Popista. Hynden läheisiin ystäviin kuulunut Joan Jett saa sitä vastoin teoksessa maininnan ainoastaan ohimennen.
Reilut 300 sivua käsittävästä teoksesta ainoastaan 40 viimeistä käsittelee jossakin määrin The Pretendersin uraa. Esiin nostetaan yhtyeen suhteellisen nopea nousu suosioon sekä muutamia varhaistuotannon keskeisiä kappaleita, kuten Brass in Pocket, The Wait, Tattood Love Boys sekä The Kinks –laina Stop Your Sobbing. Kuvaavaa on, että puhtaasti The Pretenderin musiikkiin liittyvistä seikoista kiinnostavimmaksi teoksessa osoittautuu tieto siitä, että vasta vuonna 1986 Get Close – albumilla julkaistu hittikappale Hymn to Her oli Becky Keenen käsialaa ja päätyi The Pretendersin ohjelmistoon vasta huomattavasti myöhemmin.
Kahden yhtyeen jäsenen eli James Honeyman-Scottin ja Pete Farndonin huumekuolemat käydään läpi toteavasti. Jo Chrissie Hynden elämäkerran otsikko asettaa sen määrätynlaiseen viitekehykseen, mutta silti teos on ulkomusiikillisia seikkoja painottaessaan jonkinasteinen pettymys.