Syksyllä 2015 retoriikantutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Jouni Tilli analysoi Politiikasta.fi-sivustolla pääministeri Juha Sipilän televisioitua puhetta. Sipilän pelastuskertomukseksi nimetty teksti luettiin yli 15000 kertaa ja sen levittämisen kieltäminen Jyväskylän yliopiston some-kanavilla herätti spekulaatioita mahdollisesta poliittisesta painostuksesta. Tillin tyyli on niin ironinen, että sitä voi paikoitellen sanoa suoranaiseksi vittuiluksi.
Jouni Tilli tutkii poliittista ja uskonnollista vallankäyttöä Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Häneltä ilmestyi vuoden alussa teos Miten puhumme, kun puhumme politiikkaa (2017), joka on jo ehtinyt herättää tunteita lukijoissa. Teosta voisi luulla poliittiseksi kannanotoksi ja siksi Tilli toivookin, että politiikan ja vallankäytön tutkimuksen käytännöt tulisivat tutummaksi Suomessa.
”Poliittisen retoriikan analyysin tarkoituksena on olla terävää ja kriittistä. Muu kuin politiikan tutkija saattaa erehtyä pitämään analyysia nimenomaan poliittisena kritiikkinä, mutta kriittisyys on retoriikantutkimuksessa arkipäivää.”
Politiikasta.fi julkaisi Tillin pelastuskertomuksen sivullaan ja Tilli ehdotti tekstin jakamista Jyväskylän yliopiston sosiaalisen median kanavilla. Yliopisto jakoi linkin. Muutaman tunnin kuluttua he kuitenkin yllättäen poistivat sen.
”Yliopiston viestinnän johto oli siinä tilanteessa todella tarkka, jopa vähän hysteerinen, jos suoraan sanotaan. Ensin epäilin, että heitä on saatettu painostaa poistamaan teksti. Mutta tämä nyt on täysin spekulaatiota.”
Retoriikkakirjaa tehdessään Tilli suomensi samaan aikaan Hannah Arendtin (1906–1975) Eichmann Jerusalemissa -teosta. Hän vertaa politiikan analyysiaan Arendtin tyyliin kirjoittaa purevan ironisesti.
”Arendtista ei aina tiedä, kirjoittaako hän analyysia vai vittuileeko hän. Teksteissäni on sama idea. Tyylini on terävä.”
Tillin väitöskirjasta julkaistiin teos nimeltä Suomen pyhä sota (2014), joka käsittelee jatkosodan aikaisen papiston retoriikan osuutta kansalaisten taistelutahdon innoittajina. Tutkija Tilli ajatteli, että olisi hauskaa kokeilla retoriikan tutkijan Kenneth Burken (1897–1993) tarjoamia lukutapoja myös nykyajan teksteihin.
”Suomessa sellaista ei ole juurikaan tehty, toisin kuin Yhdysvalloissa,” sanoo Tilli.
Tillin mukaan Burke korostaa ironian ja sarkasmin tajua retoriikassa.
”Suomessa puheet leimataan ehkä liian helposti tylsiksi. Niissä on kuitenkin käytetty paljon klassikoista tuttuja retorisia keinoja ja kansallista paatosta. Oma kirjani onkin samalla myös kunnianosoitus suomalaiselle nykyretoriikalle.”
Vaikka Tillin esittämä kritiikki on terävää, ja joissakin kohdissa hän myöntää menevänsä hieman ylitulkinnankin puolelle, niin sen ei hänen mielestään tarvitse olla niin vakavaa. Poliitikot tunnetusti saarnaavat ja kriitikot kritisoivat.
”Analyysikin voi olla retorinen teksti ja siinäkin voi käyttää leikittelevää otetta.”
Tillin analysoimat poliitikkojen puheet herättävät alitajuntaisia vihaisia reaktioita, mutta ilman retorista analyysia on vaikea sanoittaa, mikä niissä oikeastaan ärsyttää. Kun Tilli avaa kirjassaan puheita ja niiden taakse kätkeytyviä sanottuja ja sanomattomia merkityksiä, lukija saattaa raivostua ja kokea itsensä huijatuksi. 2010-luvun poliittinen puhe kuulostaa uskonnolliselta paimennukselta.
”Talouspuhe on hämmentävää. Leikkausten syy on leikkausten kohteessa. Palkansaajat tulevat liian kalliiksi, ja yliopistot ovat laiskoja ja tehottomia. Poliitikot antavat ymmärtää, että leikkauksen kohteeksi joutuneet ovat itse ansainneet sen.”
Syyllistävä ote on Tillin mukaan papillista.
”Sisältä löytyvän parannuksen saarnaaminen on hengellisen vallankäytön muoto.”
Tilli kuitenkin korostaa, että kyse ei ole pääministerin tai muiden poliitikkojen henkilökohtaisesta vakaumuksesta vaan papillinen puhe liittyy uusliberalistiseen talouspuheeseen.
”Talouspuhe on uskonnollisen pauhaavaa. Poliitikot kutsuvat syntisiä katumukseen. Siinä on papillinen tyyli. Sanotaan, että tämä on teidän vika, tällaisia syntejä teillä on, näin pitää tehdä katumusta ja sen jälkeen tulee paremmat ajat.”
Viime aikoina Sipilä onkin esiintynyt isä aurinkoisena.
”Sipilä julistaa, että leikkaukset on nyt tehty ja aurinko alkaa taas paistaa kaikille. Aivan kuin tämä hallitus pääministerin johdolla olisi saanut aikaan tämän kaiken. He sivuuttavat muun muassa kansainvälisen talouden vaikutukset Suomeen. Taitavan poliitikon on toki syytäkin yrittää esittää asiat juuri näin, erityisesti vaalien alla.”
Oma ironiansa on siinä, että Tilli oli itse Reisjärvellä ehdolla kunnallisvaaleissa sitoutumattomana keskustan riveissä ja pääsi valtuutetuksi. Hän teki pienen kampanjan ja toteutti retoriikan oppeja, ja ne tehosivat hyvin.
”Retoriikalla saa paljon aikaan. Liian moni kuntaehdokas jää turhan abstraktille tasolle tai pelaa varman päälle, kun retorinen rohkeus puuttuu.”