Joensuulainen Relentless julkaisee 24. syyskuuta itsenäisesti uuden pitkäsoiton ja sen tiimoilta kappaleista vastaava kitaristi/laulaja Janne Tanskanen ehti vastailemaan muutamaan kysymykseen.
Mitä keskeistä Relentlessille on tapahtunut Time of Fools- debyytin ja tuoreen levyn välisellä kolmen vuoden jaksolla?
”Syksyllä 2008 minä lähdin vaihtoon Prahaan ja sillä reissulla meni se syksy ja melkeinpä koko seuraava kevätkin. Olin työharjoittelussa musiikkiklubilla ja fiilistelin siellä soittavia bändejä, mikä niissä oli mielestäni hyvää ja mikä huonoa. Siellä tulikin sitten tehtyä paljon biisiraakileita Suomeen tuotavaksi. Kesä ja syksy 2009 tehtiin biisejä ja joulukuussa aloitettiin äänittää ”It falls aparttia”.
Yleiskatsaus It Falls Apart-albumin levytysprosessiin?
”Levyn äänitykset aloitettiin jo joulukuussa 2009. Rummut ja basso purkitettiin yhdessä viikonlopussa Tohmajärvellä, Border case -studiolla. Silloin äänitettiin 15 biisiin pohjat ja niihin yritettiin saada mahdollisimman paljon räjähtävyyttä ja fiilistä. Tarkoitus oli vain soittaa täysillä, eikä missään vaiheessa mietitty klikkiä tai ”oikein soittoa”. Päälleäänitykset tehtiin sitten omin voimin, jolloin säästyi rahaa ja levyn tekeminen oli ylipäätänsä mahdollista. Äänityksiä tehtiin ajan kanssa aika lyhyissäkin pätkissä. Levylle pääsevien biisien lista oli täysin avoin loppuun asti ja se saikin yllättäviä muutoksia ihan viimeisissä äänityksissä, kun Flood of the mainstream hyppäsi mukaan levylle. Olisi ollut harmi jättää sen biisin intro pois levyltä =). Järjestystä mietittiin niin, että jokin järkevä rakenne levyllä olisi ja raakkauksen ja mietinnän jälkeen ”It falls apart” on aika ehyt, 12 kappaleen, kokonaisuus.”
Taustaa levyn kappaleille Hope is Dying, I’m with My Own ja Count Me Out?
”Hope is dying on kriittistä tutkiskelua omasta tekopyhyydestä. On helppo osoittaa maailman viat, mutta jos meikäläinen olisi maailman hallitsija, niin miten korjaisin asiat? Ratkaisuja tuntuu olevan vähän ja kun siihen ajatussuohon hukkuu, niin voi tuntua että ei tässä ole mitään toivoa paremmasta huomisesta.
I’m with my own kertoo siitä hienosta fiiliksestä, kun menet punkrock -keikalle ja tuntuu kuin tuntisit kaikki ihmiset! Hardcore, punk, psychobilly, rock -tyypit kaikki yhdessä pitämässä hauskaa. Totuushan on että näin ei todellakaan aina ole, mutta jospa tästä voisimme ryhdistäytyä. Genrerajoittuneisuus on vaan ihan perseestä. Relentlessin lähtökohta oli yhdistää rockabillyä ja punkkia, mikä ei olisi vielä joitain vuosikymmeniä sitten ollut mahdollista, vaan turpaan olis tullut molemmista leireistä. Se on onneksi muuttunut.
Urakeskeinen, auktoriteettien edessä alistuva, vaihtoehtoisia elämäntapoja kammoksuva yhteiskuntamalli on asia, josta haluan päästä pois, Count me out.”
Löytyykö teille keskeisiä sukulaissielubändejä?
”Keikkailu on ollut hauskinta bändien kuten No Shame, Wasted, I walk the line tai Rejected kanssa. Fiiliksessä on jotain samaa. Musiikillisia sukulaisia ei tule juurikaan mieleen. Me ei kuitenkaan mielestäni olla rockabillyä tai psychobillyä, mutta ei me perinteinen punkbändikään olla.”
Viime kesänä soititte kimppakeikan legendaarisen Melrosen kanssa?
”Kohtaaminen Melrosen kanssa oli pikainen ja ohikiitävä. Yleisö oli selvästi vanhempaa kuin meillä yleensä, ehkä meidän veto meni osalta yli.”
Minkälaiset odotukset uuden albumin suhteen ovat ja kuinka tiiviiltä Relentlessin keikkasyksy vaikuttaa?
”Keikkakalenteri kehittyy koko ajan ja ihan kivasti noita alkaa tohon kertyä, Joensuussa 1.10. Kellarissa. Levy onnistui meistä hyvin ja jännityksellä odotellaan arvioita. Myynti on aina pientä näissä genreissä, joten siitä ei koskaan ole ollutkaan odotuksia.”
Bändin muut tulevaisuuden suunnitelmat?
”Syksyä kauemmaksi ei vielä osaa katsoa, ajatukset ovat vielä kiinni uuden levyn julkaisussa. Varsinkin kun itse on julkaisijakin, niin työn sarkaa on ollut paljon. Seuraavaksi soitellaan julkkarikeikkoja ja nautitaan siitä!”