Suomipunkin klassikon koko tuotanto
Pihtiputaalainen Ratsia edusti kahdella ensimmäisellä pitkäsoitollaan kenties kaikkien aikojen parhaiten toiminutta suomipunkkia. Laulaja/kitaristi/biisintekijä Jyri Honkavaaran luotsaama yhtye voitti Rockin SM-kilpailujen uuden aallon sarjan ja esikoissingle Lontoon skidit oli ansaitusti hitti ja sittemmin siitä on muodostunut eräs genrensä suurimmista klassikoista. Ennen virallisia levytyksiä Ratsialta oli tosin jo ilmestynyt omakustannekasetti Kloonattu sukupolvi, joka sisälsi suuren osan sittemmin yhtyeen debyyttialbumilla julkaistuista kappaleista. Sillä oli tosin myös mukana covereina pitkäsoitolta löytymättömät Virtasen Rolls Royce sekä nimikappale Kloonattu sukupolvi, suomennos Stiff Little Fingersin Alternative Ulsterista. Vuonna 1979 Ratsia teki yhteiskeikkoja Pelle Miljoona & 1980-yhtyeen kanssa ja samaisen vuoden syksynä ilmestynyt Ratsian debyyttialbumi olikin yhtyeen kitaristin Rubberduck Jonesin tuottama. Se on yleisesti kohotettu erääksi tyylilajinsa kotimaisista merkkipaaluista. Vahvan kokonaisuuden huippuhetkistä mainittakoon Yksin, Mä haluan RE-aktion, Päästäkää mut irti, Pikkuaikuinen, Me noustiin kellareistamme sekä New York Dollsille omistettu Kaatopaikan enkelit. Lainoja edustivat Honkavaaran keskeisimmän vaikuttajan The Clashin 48 Hoursin ja Stiff Little Fingersin Wasted Lifen suomennokset. Alkuvuodesta 1980 ilmestynyt triplalivealbumi Metropolis sisälsi todella kovassa iskussa olleelta Ratsialta aina kymmenen näytettä. Pääpaino oli energisissä coverbiiseissä, joista mainittakoon The Damnedin New Rose, Iggy & The Stoogesin Raw Power sekä The Kingsmenin garageklassikko Louie Louie.
Vuoden 1980 puolella julkaistiin hieno single Tämä hetki ja tulevaisuus/Älä näytä, että pelkäät, jonka melodisella kakkospuolella kitarasoolosta vastasi kakkoskitaristi Juha Aunola. Samaisen vuoden syksynä julkaistiin ilmestymisaikanaan turhan vähälle huomiolle jäänyt kakkospitkäsoitto Elämän syke, jonka tuotti Vaavi-yhtyeen johtohahmo Kari Hipponen. Ratsia oli edistynyt soitannollisesti huomattavasti ja albumin voikin todeta edustaneen musiikillisesti uutta aaltoa. Sen huippuhetkistä mainittakoon Spector-rummutusta sisältänyt voimakas singlebiisi Täältä tulee yö, Ruumis ja sielu sekä klassikkotasoiset Päiviä ja öitä ja positiivinen manifesti Täynnä elämää sekä todella onnistunut nimiraita Elämän syke. Vuonna 1981 Ratsia muutti voimakkaasti musiikillista tyyliään. Basisti Rudi Lukkarisen tilalle tuli Kari Starck ja yhtyeen kokoonpanoa täydennettiin kosketinsoittaja Brandy Ruokosella, joka oli aikaisemmin vaikuttanut Shadowplay-yhtyeessä. Postpunkia edustanut ja vasta yhtyeen hajoamisen jälkeen vuonna 1982 ilmestynyt pitkäsoitto Jäljet oli taltioitu pääosin livenä.
Aika on kohdellut albumia hyvin ja singlenä julkaistujen kappaleiden Eilisen jälkeen ja Hiljaisuus lisäksi albumin parhaimmistoon lukeutuvat nimikappale Jäljet sekä Tulen saalis/Punainen kyynel. Ratsian hajoamisen jälkeen Rudi Lukkarinen, Juha Aunola ja rumpali Pasi Kuusjärvi jatkoivat Jussi Ketun kanssa Rudi-yhtyeessä, jolta muistetaan ainakin hittisingle Taivas saa odottaa. Jyri Honkavaara julkaisi Johanna vuosille sisällytetyn soolosinglen Leija/Niele valoa ja oli 80-luvulla lisäksi mukana yhtyeissä Hefty Load, Innerspacemen ja Killer Poodles, joista yhdenkään ura ei lähtenyt toden teolla käyntiin. Rappioestetiikka kiehtoi liikaa ja valitettavasti surullisen hahmon ritariksi muodostunut Honkavaara menehtyi vuonna 1997 vain 37-vuotiaana. Pelkästään Ratsian kaksi ensimmäistä albumia riittäisivät kuitenkin nostamaan hänet suomalaisen rockin klassikoihin.