Rat Cats onnistuu Elvis-tribuutissaan suurimmaksi osaksi erinomaisesti. Kattaukseen on sisällytetty biisejä paitsi 50-luvun Sun-klassikoista, myös myöhemmiltä vuosikymmeniltä. Useita kaikkein klassisimpia vetoja on jätetty tyylitajuisesti pois ja niiden sijaan tarjolla on harvinaisempaa herkkua tyyliin Roustabout. Soittopuoli toimii moitteettomasti huippuhetkenään veikeästi sovitettu King Creole ja slovariosastosta parhaiten puree upea Always on My Mind-tulkinta.
Mikä mainiointa, Paralysed-levyllä kuullaan Klaus Kuhlmannin tähän saakka tasokkaimmat laulusuoritukset. Vaikka In the Ghetton ja Suspicious Mindsin kaltaisia ehdottomuuksia jääkin kaipaamaan, on kolmikko Kiiski-Kuhlmann-Tiensuu Elvis-tribuutillaan mainiossa iskussa. Seuraavaksi kehiin toivotaan omaa tuotantoa.
Levyn tiimoilta jututettavina olivat basisti Seppo Tiensuu ja rumpali Mikko Kiiski.
Minkälainen historia suhteessa herra Presleyn musiikkiin teillä on
takananne?
Seppo: Elämäni toinen saamani äänite oli Elviksen kasetti, sisältäen
Jailhouse rockit, I got stungit jne. Ko. kasetti kolahti kovasti ja
samat biisit on soittolistalla i-podissa nykyäänkin…
Mikko: Aloin kuunnella rokkia noin 8-vuotiaana Kotkassa, ja enon sinkut olivat ensimmäisiä levyjäni. Sieltähän se Elvis-vaenoo putkahti ensimmäistä kertaa lautaselle. King Creole taisi olla se ensimmäinen todella kova juttu. Samaan aikaan tuli sitten nämä Matchboxit ja Stray Catsit ja Teddy Tigerit.
Miksi Elvis-tribuuttilevyn julkaisun ajankohta on juuri nyt?
Seppo: Tämä levy oli sellainen, joka oli pakko tehdä, tietynlainen yhtyeen
välitilinpäätös.
Mikko: No kun me on tehty tätä Elvis-shöytä jo vuodesta 1997, niin olihan se ihan hyvä saattaa biisit julkastuun muotoon, varsinkin kun osa ihmisistä on tykännyt juuri tästä osasta esiintymisiämme. Eli siis jopa enempi ku Rat catsin omista biiseistä.
Miksi levylle valikoituivat juuri kyseiset biisit? Taustaa uudelle King Creole-sovitukselle?
Seppo: Noita levylle tulleita biisejä olemme soitelleet Elvis-keikoilla jo
vuodesta 1997. Uusi King Creole-esitys on kitaristimme Klaus
Kuhlmannin ideoita, joka sitten muokkautui Rat Cats-tyyppiseksi
äänityksissä.
Mikko: Keikalla toimivia biisejä, jotka ovat sen takia seuloontuneet levylle. King Creole on vaan alun perinkin niin raju juttu! Rokkia alkukantaisimmillaan. Ja takapotkunen rokkikomppi kävi sitten hyvin yksiin sen luonteen kanssa.
Jäikö joitakin biisejä yli aivan kalkkiviivoilla, kuten In the Ghetto tai Suspicious Minds?
Seppo: Biisejä jäi luonnollisestikin yli. Ehkäpä jonain päivänä julkaisemme Paralyzed 2-levyn!
Olivatko jotkin Sun-kauden klassikot sellaisia, että halusitte pitää
ne koskemattomina?
Seppo: Halusimme mukaan Elviksen esittämää musiikkia 50-, 60- ja 70-luvuilta. Jokaiselta vuosikymmeneltä joutui jättämään paljon loistavia hittejä pois. Olisi ehkä muuten tullut tripla-cd.
Mikko: No ei kait me olla koskaan mitään Sun ja Mun-juttuja kumarrettu, vaikka ne hyvin toimiikin. Seuraavalle Elvis-tribuutille sitten lissee! Ghetto olis kova, samoin Suspicious Minds, tottakai. Raittisen Eeron kanssa jälkimmäinen saatiin toimimaan vuonna 2000 ihan ok.
Rat Catsin tulevaisuuden suunnitelmat?
Seppo: Keikkailua, uutta äänitettä, TV-sarjakuvauksia, musiikkivideoita, yllätystempauksia!
Mikko: Omia levyttämättömiä biisejä on ihan älyttömästi, jotain 30, ja tarve olis tehdä ainakin ne valmiiksi. Lastenlevyä suunniteltiin jo aikoinaan, ei varmaan ole pois laskuista myöhemminkään. Lasten into ottaa vastaan asioita on niin tajuton.Suomenkielistä suunniteltiin jo aikoinaan, ja Sun-records-studiossa olis kiva päästä joskus äänittämään, samoin klassisen ISON orkesterin kanssa. Sotilassoittokunnan kanssa tehtiin jump-swing-musaa 1998, ja sen voisi tehdä myös uudelleen. Pitäisikö joskus soittaa sukelluslaitteissa altaan pohjassa?