Neljät häät ja monen monta kulttuuria
Kun takana on jo kolmet hammasta purren läpi käydyt häät, on vanhempien kaikki toivo perinteisten häiden suhteen perheen nuorimmassa tyttäressä.
Ranskalaista häähumua (Qu’est-ce qu’on a fait au Bon Dieu?) on Philippe de Chauveronin käsikirjoittama ja ohjaama romanttinen komedia, joka seuraa katolisen Claude Verneuilin (Christian Clavier) ja Marie Verneuilin (Chantal Lauby) ahdinkoa, kun tytärten aviopuolisot kerta toisensa jälkeen osoittautuvat vanhempien kriteereiden vastaisiksi – oikeanlainen aviomies kun olisi ranskalainen ja tietysti katolinen.
Ranskalaista häähumua on kivunnut Ranskassa kaikkien aikojen katsotuimpien elokuvien sijalle 14 ja ollut selvä yleisömenestys myös muissa Euroopan maissa. Ensisilmäys elokuvan mainosjulisteeseen povaa kauniita ihmisiä, perinteistä romanttista komediaa ja väriloistoa.
Värikkyyttä elokuvasta löytyykin, kirjaimellisesti. Heti avauskohtauksesta lähtien katsoja upotetaan mukaan Verneuilin perheen elämään, joka on kolmen tyttären avioliittojen ansiosta varsin monikulttuurinen. Vävyistä kun löytyy juutalainen, arabi ja kiinalainen. Elokuvan aikana seurataan kuinka niin appiukko kuin vävytrio keskenäänkin heittelevät kulttuurisidonnaisia naljailuja toisilleen. Perheillallisilla kinastellaan muun muassa siitä mikä olisi oikea ikä ympärileikkaukselle, jos sellaisen suorittaminen on edes hyväksyttävää.
Useimmista nykypäivän amerikkalaisista komedioista poiketen vitsit eivät olleet väkinäisiä ja seksipainotteisia. Elokuvan heitot ja kulttuureista esitetyt stereotyyppisetkin piikittelyt saivat aidosti hymähtelemään. Sen lisäksi elokuva käsitteli hauskuutensa seassa monia nykypäivänä pinnalla olevia asioita, kuten monikulttuurisuutta, rasismia ja perinteiden noudattamista. Tätä pätkää katsoessa tuotiin taas ilmi se, kuinka eri kulttuuritaustaisilta ihmisiltä tai maahanmuuttajilta itseltään tunnutaan hyväksyttävän kulttuurinen arvostelu ilman sen leimaamista rasistiseksi.
Henkilöhahmot olivat kiiltokuvamaisen kauniita ja etenkin tyttäret Isabelle (Frederique Bel), Odile (Julia Piaton), Ségolène (Emilie Caen) ja Laure (Elodie Fontan) jäivät hieman pintapuolisiksi. Keskipiste oli vanhempien selviytymisessä ja aviomiesten touhuissa. Milloin apua haettiin terapiasta, milloin kalastuksesta.
Hahmot edustivat kaikin puolin stereotyyppisiä komedioiden henkilöitymiä, jotka on nähty jo tuhanteen kertaan. Jostain syystä amerikkalaisessa komediassa tämä olisi häirinnyt, mutta elokuvan ranskalaisuus teki siitä jollain tapaa sydämellisempää ja hyväksyttävämpää. Elokuva olikin kokonaisuutena varsin hyvä ja mieltä lämmittävä kokemus, vaikka juoni kulkikin ennalta arvattavasti. Toisaalta ei komedioilta tulisikaan odottaa draamojen kaltaista syvyyttä.
Tämä tapaus toimii hyvin piristysruiskeena, mutta voi hyvin kadota mielestä viimeistään seuraavan elokuvan matkassa.
Ranskalaista häähumua ensi-ilta 9. tammikuuta.