Lyhyen juttutuokion aikana kaiken kokenut kitaristi muisteli Smack-aikojaan, mutta katsoi silti vakaasti kohti tulevaa. Raitsikka soittaa muun muassa Notkean Rotan kanssa tämän uudella levyllä.
Suomeen palattuaan Harri Jäntti alias Rane Raitsikka on musisoinut muun muassa Ballsissa, Shoe Shinersissa Dave Lindholmin ja Marjo Leinosen kanssa sekä Tumppi Varosen ikilegendaarisessa Problems-yhtyeessä.
Kotimaisen katurockin klassikkoyhtyeeseen Smackiin Rane liittyi kitaristi Kartsa Marjasen tilalle.
”Eka juttu, mikä me Smackin kanssa tehtiin, oli Walking on the Wire -ep jo ennen Rattlesnake Bitea. Pitkäsoitto tehtiin Finvoxilla, TT Oksala, joka oli semmoinen isähahmo siinä alkuaikoina, tuotti ja Joensuun tyttö Usi Riikonen lauloi taustoja I’m Not Your Stepping Stonessa ja Somewhere Out of the Dayssa, jälkimmäisessä General Njassan kanssa.”
Smackin Paint It Black-versioinnista tuli hitti ja se soi edelleen silloin tällöin Radio Rockilla. Kenen idea kyseinen versio oli?
”Se oli varmaan Clauden idea. Claude oli Rollari-fani, niin kuin me kaikki, mutta mä en olis varmaan lähteny tekeen sitä. Samalla maxilla oli I Think I’m Gonna Buy This Town, joka oli hyvä biisi. Siitä leikattiin väliosat pois, tehtiin siitä semmonen suorempi versio.”
Vuoden 1987 pitkäsoittonsa Salvation Smack kävi äänittämässä Lontoossa.
”Se tehtiin Tridentin studiossa, legendaarisessa studiossa. Rollarit, Bowie ja Queen ovat äänittäneet siellä. Clashin Mick Jones oli samaan aikaan levyttämässä Big Audio Dynamite -yhtyeensä kanssa ja Ringo Starrin poika Jack Starkey, joka soittaa nykyään The Whossa, pyöri siellä. Salvationilla on tosi hyviä biisejä, mutta soundillisesti se ei täysin onnistunut. Mä soitin omat pätkät heti. Kokeiltiin erilaisia styrkkareita, mutta siihen aikaan oli aika junnu. Nasse ja Andy olivat Lontoossa ja mä hilluin niiden kanssa enemmän.”
Salvationin ilmestymisen jälkeen Smack heitti kiertueen Yhdysvalloissa kesällä 1987.
”Me mentiin sinne Jenkkeihin ja siellä oli helvetisti väkee. Selvisi, että kaikenlaiset kihot oli kiinnostuneita meidän bändistä ja soittajat soitteli meidän biisejä länsirannikolla. Se oli meidän rundi, me oltiin pääbändi, jolla oli useita lämppäreitä.”
Smackin viimeisestä albumista Radicalista Ranella on hyvät muistot.
”Siinä vaiheessa tulivat Pave Maijanen ja Jimi Sumen kehiin. Otettiin turhat teknologiset värkit pois ja alettiin vaan soittaa. Ajateltiin, että kun levy on soitettu ja äänitetty hyvin, sitä ei tarttee niin paljon miksaillakaan. Siinä onnistuttiin hyvin, siinä on hyvä soundi. Salvationissa ei ollu sillä lailla kitaroita, se oli sellaista surinaa.”
Vuonna 1990 Smack lähti vielä uudestaan Jenkkeihin rytmiryhmältään uudistuneella kokoonpanolla.
”Kyllä me joku kolkyt nelkyt keikkaa siellä heitettiin. Smackin jälkeen olen soittanut vaikka missä. Hangmenissä soitin parilla levyllä. Sen lisäksi oli semmonen bluesbändi kuin Homewreckers. Pari vuotta sitten se laitettiin uudestaan kasaan ihan muutamaks keikaks.”
Mitä Ranen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu musiikin saralla?
”Problems soittaa nyt vielä pari keikkaa, joiden jälkeen se laitetaan hyllylle. Tumppi menee soittaan Pellen kanssa ja Tumpin kanssa me jatketaan duoa, mikä meillä on. Lisäksi mä soitan Notkeassa rotassa, jolta tulee uus levy kuukauden päästä ja keikkoja on buukattu vuosi eteenpäin. Vuoden lopussa tehdään muutama Lama-keikka Brasiliassa. Notkea rotta on musiikkia, jossa räpätään, se on semmoista funkimpaa katumusaa. Olen erittäin otettu, että saan soittaa siinä bändissä. Tumpin kanssa duokeikoilla noin puolet on samoja biisejä kuin Problemsilla, näitä pakollisia, kuten Lanka palaa ja Katupoikien laulu, joita jengi huutaa. Edellinen keikka loppu sellaseen spontaaniin naurunremakkaan. Tumppi on hemmetin hyvä laulaja ja soittaa akustista kitaraa, mä voin soittaa siihen päälle vaikka mitä, se on semmosta jammailua. Notkea rotta on keikalla paljon haastavampi, siinä pitää soittaa hyvin. Raitsikka ei jää paikalleen.”
Millaiset fiilikset Ranella on ajastaan Smackissä ja Ballsissa?
”Totta kai mä muistan Clauden ja mun hyvät ystävät. Se oli hienoa aikaa, muttä mä oon tehny paljon ja rundannu ympäri Jenkkejä erilaisten tyyppien kanssa. On hienoa kun huomaa, että on pystyny tekeen jotakin oikein, että on koskettanu ihmisiä, ne muistaa Smackin ja Ballsin. Ite on kuitenkin koko ajan menny eteenpäin.”