On ollut mielenkiintoista huomata, miten monet asiat, jotka alun perin kuvittelin teorian tasolle tähän käsikirjoitukseen, ovat tässä kuluvan vuoden aikana realisoituneet Suomen poliittiseen tilanteeseen”, Aino Kivi toteaa. Aino Kiven Rahakabaree purkaa suomalaisen talouspoliittisen historian rehellisesti viihteelliseksi musikaalikomediaksi. – Toivo Haimi, teksti & kuva
Joensuun kaupunginteatterin uusi kantaesitys yllättää positiivisesti kunnianhimoisuudellaan. Kyseessä on musikaali, jossa käsitellään 40 vuotta Suomen talouspoliittista historiaa, konsensuspolitiikkaa, hyvinvointivaltiota, sen alasajoa ja kaiken tämän vaikutusta tavallisen kansalaisen elämään. Juonellisesti teos ammentaa Voltairen klassikosta Candide.
”Rahakabareen päähenkilö Kanninen on Candiden tavoin eräänlainen pöljä, joka uskoo vankasti elävänsä parhaassa mahdollisessa maailmassa, mutta kohtaa jatkuvasti todisteita täysin päinvastaisesta”, kertoo Rahakabareen ohjaaja-käsikirjoittaja Aino Kivi.
”Esityksessä seurataan Kannisen elämää tämän syntymästä vuonna 1977 tähän päivään, ja sitä kautta pyritään ymmärtämään sekä tulkitsemaan tätä maailmaa ja politiikkaa.”, Kivi selittää.
Aloitusvuosi 1977 ei ole sekään sattuman määräämä, vaan tuolloin pidetystä Korpilammen konferenssissa alkoi Suomessa konsensuspolitiikan aikakausi.
”Rahakabareessa käsitellään yhteiskunnallista muutosta juonen kautta. Siinä pyritään kuvaamaan yhden ihmisen uskoa hyvinvointivaltioon sekä ajatusta siitä, että on lottovoitto syntyä Suomeen”, Kivi toteaa.
”Toisaalta kyse on tästä ajasta ja maailmasta”, Kivi sanoo ja kertoo, että hänen mielestään konsensuksen aika on jäänyt lopullisesti taakse.
”Monella tapaa tuntuu siltä, että olemme yhtäkkiä toisessa ajassa. Apatiasta on päästy yli, ja kaikki on yhtäkkiä äärimmäisen politisoitunutta”, hän toteaa.
”Politisoituminen on johtanut toisaalta myös näihin kupliin, joissa kaikilla osapuolilla on omat äänenkannattajansa ja eriävä mielipiteet voi sulkea uutisvirrastaan pois”.
Aino Kiven kaksi vuotta kestänyt projekti lähti liikkeelle siitä, että hän halusi kirjoittaa näytelmän köyhyydestä.
”Loppujen lopuksi totesin, että siitä olisi tullut eräänlainen Minna Canthin Työmiehen vaimo, jossa on köyhyyttä ja sitten kurjuutta ja sitten lisää köyhyyttä ja kurjuutta”, Kivi naurahtaa.
”Oli paljon mielenkiintoisempaa lähteä purkamaan rakenteita ja historiaa, joiden takia köyhyyttä on olemassa.”
Toisaalta projekti on ollut myös Kivelle tapa tarkastella omaa maailmankuvaansa. Iso osa ajasta on mennyt tutkimukseen ja asioiden sisäistämiseen.
”Olen esimerksi lukenut yli 50 kirjaa tätä projektia varten. Hyvinvointivaltio-ajatusta, valtiotiedettä, historiaa”, Kivi luettelee.
Kirjoitustyö on myös opettanut paljon käsikirjoittajalle itselleen.
”Ne ilmiöt, mitä yhteiskunnassamme on, ovat globaaleja konsepteja”, Kivi toteaa ja jatkaa: ”Suomalaiset tykkäävät kuvitella, että olemme jotenkin ainutlaatuisia. Tosiasiassahan kaikki nämä ilmiöt ja käsitteet ovat olleet olemassa jo noin 15-20 vuotta ja rantautuneet vasta nyt Suomeen”.
Loppujen lopuksi Kivi päätyi kirjoitustyössään raottamaan ristiriitoja ja paradokseja, joiden kautta nykyiseen poliittiseen tilanteeseen on päästy.
”On ollut mielenkiintoista huomata, miten monet asiat, jotka alun perin kuvittelin teorian tasolle tähän käsikirjoitukseen, ovat tässä kuluvan vuoden aikana realisoituneet Suomen poliittiseen tilanteeseen”, Kivi toteaa, viitaten esimerkiksi Meillä on unelma –liikkeeseen ja sen järjestämään mielenosoitukseen. ”Toisaalta on myös karmaisevaa nähdä, miten se pätee myös dystooppisiin juttuihin, kuten NIMBYilyyn1 ja maahanmuuttokritiikin voimistumiseen”, hän lisää.
Rahakabaree on poliittinen, muttei kuitenkaan saarnaava tai julistava. Käsikirjoittaja-ohjaaja kuitenkin myöntää, että jotkut saattavat esityksestä provosoitua – ja todennäköisesti provosoituvatkin. Hän ei kuitenkaan pidä provosointia itsetarkoituksena. Kivi tiivistää, että Rahakabareen ajatuksena on auttaa katsojaa ymmärtämään paremmin tätä aikaa ja itseään.
”En ole ikinä halunnut lähteä kirjoittamaan tendenssinäytelmää, jossa kerrotaan kaikki ratkaisut”, Kivi toteaa.
”On paljon mielekkäämpää sekä minulle että yleisölle esitellä näyttämöllä ristiriitoja, joista ongelmia syntyy. Katsojalle jää vapaus tehdä johtopäätöksensä itse. Loppuratkaisukin jätetään tarkoituksella hieman avoimeksi”.
Kivi korostaa, että Rahakabaree on myös laulu- ja tanssiesitys, joka soveltuu kaikenlaiselle yleisölle riippumatta siitä, onko kiinnostunut politiikasta vai ei.
”Rahakabaree on myös rehellisesti viihteellinen musikaalikomedia, joka käy oikeastaan kenelle tahansa. Jo yksin Petri Tiaisen säveltämät biisit ovat todella hyviä!”
Rahakabaree ensi-illassa 3. lokakuuta kello 19 Joensuun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
1. Urbaani Sanakirja: Ihminen joka kannattaa jotain asiaa vain siinä tapauksessa, että se ei hänen mielestään haittaa hänen elämäänsä. Engl. Not In My Back Yard, ”ei minun takapihalleni”.↩