JOENSUU – Tunnelmiltaan lähes äärilaidasta toiseen vaihtelevaa kitararockia työstävä joensuulaisyhtye Holik on toiminut nykykoostumuksessaan Olli (kitara/laulu, Antti (kitara), Kimmo (basso) ja Tuomas (rummut) vuodesta 2007. Takana on jo useampia lupaavia omakustanne-ep:itä ja myös esiintymiskokemusta on hankittu. 22. lokakuuta kvartetti julkaisee viimein pitkän kypsyttelyn tuloksena monipuolisen ja suuria odotuksia herättävän esikoispitkäsoittonsa Get This Feeling. Kitaristi Antti Schroderuksen jakoi mietteitään mietteitä hetkeä ennen esikoisen ilmestymistä.
Soittamienne livekeikkojen perusteella Holikin soundi on raaistunut. Mitä debyyttipitkäsoitoltanne on lupa odottaa ja mitkä ovat keskeisimmät erot edeltäviin pikkujulkaisuihin verrattuna?
”Tietyllä tapaa raaistuminen on illuusio johtuen ehkä keikkasoundeista, meidän bändillämme kun on rehellisesti erikseen elävä minä ja levytetty minä. Live-energiaa on pitkäsoitolle pyritty siirtämään äänittämällä pohjat livenä (muutama levyn biiseistä onkin puhdas liveveto studiossa ilman sen suurempia päälleäänityksiä tai korjauksia). Toisaalta studiotekniikan suomia vapauksia päälleäänitysten ja lisäinstrumenttien suhteen on käytetty rohkeasti jos kappaleelle on tuntunut niistä olevan hyötyä. Kaikkea levyllä olevaa ei yritetäkään toistaa elävänä, johtuen juuri periaatteestamme että levytetty ja elävänä esitetty musiikki ovat kaksi eri asiaa – molemmissa omat jujunsa. Haluamme yksinkertaisesti ottaa parhaat puolet molemmista jutuista ja tehdä toimivaa musiikkia ilman sen kummempaa dogma-asennetta. Levyllä on kuultavissa monipuolisempi (muttei toivottavasti silti linjaton) ja luontevampi Holik, biisien kirjo vaihtelee parin minuutin aggressiohuudosta pubirockin kautta särökitarattomaan slovariin. Näkisin kuitenkin, että kaikki kappaleet kuulostavat Holikilta.”
Miten Holik-biisit syntyvät?
”Biisien sanoitus- ja sävellysvastuu on lähes sataprosenttisesti laulusolisti-kitaristillamme Olli Väisäsellä, mutta sovittaminen hoidetaan koko bändin toimin klassisellatreenikämppätahkoamismetodilla. Biisit siis tuodaan mies ja kitara -muodossa treenikämpälle ja niitä työstetään yhdessä soittaen (ja toki kukin tahollaan itsekseenkin). Bändimme jäsenet asuvat tätä nykyä ympäri Suomen (basisti Kokkolassa, rumpali Jyväskylässä ja loput Joensuussa), joten treenaaminen on meille tehokkuusperiaatetta noudattavaa – treenejä on harvoin mutta niitä ei tuhlata paskanjauhamiseen ja kaljanjuontiin. Tulevana talvena on tarkoitus muuttaa biisintekometodeja välimatkojen takia sen verran, että paikalla olevat jäsenet pitävät vajaalla miehistöllä treenejä ja kappaleita demotellaan digitaalisesti – se kun on nykyään helppoakin helpompaa. Aiemminkin on treenattu vajaalla miehistöllä ja esim. allekirjoittaneen soitettua treeneissä bassoa kitaran sijaan sovituksiin on tullut uusia ideoita – joskus välimatka omaan tonttiin on parasta mitä soittaja voi tehdä ollakseen mielenkiintoinen. Omassa roolissa jumittamalla sortuu usein helppoihin ratkaisuihin ja tuttuihin kuvioihin.”
Kuinka keskeisiä tekstit bändillenne ovat; onhan ne painettu myös cd-vihkoon?
”Tekstit ovat meille erittäin tärkeitä ja niihin panostetaan lyyrikkomme toimesta paljon. Meille musiikki on ollut aina kokonaisuus ja sitä kautta myös fyysinen levyjulkaisu puolustaa meille paikkaansa nykyajan toivottomista levymyyntitilastoista ja digitaalisen jakelun ylimarssista huolimatta – levyssä pitää olla sisältöä tukevat ja sisällön kanssa yhtä laadukkaat kannet, joista löytyvät myös lyriikat. Levy on taideteos ja kokonaisuus, joka ei ole pelkästään musiikkia. Kuitenkaan ei lähdetä sille linjalle, että bändi-merchandise tai promootio menisi perusasian yli – katsomme vain että on typerää jättää homma kesken jos musiikki on tehty huolella, mennään loppuun saakka samalla vauhdilla. Tämä pätee levyjulkaisuun, paitoihin, tarroihin, oheistuotteisiin, nettisivuihin, keikkoihin, kaikkeen.”
Soitatteko juuri sellaista musiikkia kuin itse haluatte täysin markkkinavoimista välittämättä?
”Tällä hetkellä sataprosenttisella varmuudella kyllä. Julkaisemme levyn basistimme pienlevy-yhtiön kautta täysin omalla kustannuksellamme, lukuunottamatta tervetullutta tukea Joensuun pop-muusikoilta. Aiemmin olemme ehkä huomaamattammekin sortuneet alitajuiseen taktikointiin, mutta toisaalta tässä genressä ainoa oikea tapa on tehdä juuri sitä mitä haluaakin jääräpäisesti – Suomi ei ole mikään Shangi-La tällaiselle musiikille ja Sunrise Avenue -osastolle ei ole suurempia haluja lähteä hiomaan kaikkia särmiä pois. Rohkeasti vain päätä seinään, kyllä sen sitten lopulta näkee kumpi antaa ensin periksi – seinä vai pää. Bändin ideana on kuitenkin aina ollut soittaa musiikkia, jota itse
haluaisi kuunnella ja sitä ohjenuoraa noudattamalla ei mielestäni voi harhaan mennä – eri asia on tietenkin sitten innostuuko siitä kukaan muu. Mutta taktikoimaan ei ole haluja lähteä eikä luonto anna periksikään.”
Kolme hyvää syytä hankkia Holikin debyyttilevy ja tsekata yhtye keikalla?
”Levy on mietitty kokonaisuus monipuolista musiikkia, joka ei kuitenkaan ole sillisalaatti. Levyn kannessa on komea mirri. Keikoilla vedetään aina täysillä ja maaliin saakka – oli yleisöä sitten kaksi tai kaksisataa.”
Tulevaisuuden suunnitelmat ja odotukset levyn ja keikkojen suhteen?
”Tällä hetkellä työstetään hiki otsalla kansitaidetta ja oheismateriaalia ja valmistaudutaan levyn julkaisuun. Levyn tiimoilta on tarkoitus ottaa kärsivällisesti ja rauhallisesti, keikkoja haetaan talven ajalle järkeviä määriä ja järkeviin paikkoihin (pizzerianurkkiin tätä ei kannata lähteä viemään), levyä pyritään saamaan mahdollisimman suuren joukon kuuluville ja tietenkin myös kauhunsekaisin tuntein odotetaan sitä kuuluisaa palautetta levystä. Oma fiilis on hyvä ja levyyn käytetty aika tuntuisi ainakin nyt palkitsevan hyvän lopputuotteen muodossa – antaa kansan päättää onko materiaali tarpeeksi mieleen jotta keikkaa tulisi ja pääsisi soittamaan musiikkia ihmisille. Sehän tämän homman idea kuitenkin on, toimeentulon saaminen rokkimetelillä on tässä maassa kuitenkin kohtalaisen puhdas illuusio. Miinuksella ei kuitenkaan enää ole ajateltu vetää, sen verran pitää ammattiylpeyttä olla.”