Puunoksasta airon varteen

Teksti ja kuvat: Iisa Manninen

Soudun olympiakultaan tähtäävä Joel Naukkarinen, 25, ei nauttinut lapsena koululiikunnasta.
”Inhosin sitä, koska se oli jonkun muun ohjaamaa. Tykkään tehdä asioita oman tavan mukaan”, Naukkarinen kertoo alakoulumuistoistaan.

Kouvolasta kotoisin oleva Naukkarinen vietti lapsuutensa maatilalla ja kipinä liikuntaan syntyi sen sijaan arjesta, joka oli fyysisesti aktiivista. Naukkarinen haastoi veljiään voimaa vaativiin leikkeihin, kuten puunoksassa roikkumiseen ja isojen kivien nostamiseen. Yläkouluikäisenä hän rakensi kotisalin veljensä kanssa.

”Yhdessä vaiheessa nostelin puntteja puolen vuoden aikana joka ikinen päivä ilman yhtäkään lepopäivää. Ehkä se kuvastaa sitä, miten innostuin siitä”, Naukkarinen vitsailee.

Yläkouluikäisenä Naukkarinen halusi käyttää hyödyksi voimiaan, joten hän päätyi Rocky-elokuvien innoittamana nyrkkeilemään. Koska laji vaatii myös kestävyyttä, alkoi hän taittaa 11 kilometrin koulumatkansa juosten, pyöräillen tai kävellen. Naukkarinen huomasi kestävyytensä paranevan nopeasti ja alkoi pohtia, sopisiko joku muu laji paremmin. Nyrkkeily vaihtui 17-vuotiaana puuvenesoutuun, sillä kotipaikkakunnan urheilulaji tuntui luontaisimmalta vaihtoehdolta.

”Seuraavana vuonna kävin sisäsoudun kilpailuissa, jossa kovin kilpakumppanini A-junioreissa oli haminalainen Antti Kilpeläinen. Olimme fyysisesti ikäluokan kovimpia, joten yhdistimme voimamme. Seuraavana kesänä opettelimme soutamaan puuveneessä kaksikkoa.”

Soutajapari oli nuorten sarjassa ylivoimainen alle 23-vuotiaissa. Kauden lopuksi he voittivat 18-vuotiaina myös miesten avoimen sarjan nuorimpina kilpailijoina. Vuoden lopussa he siirtyivät puuvenesoudusta olympialuokkien soutuun, jossa kilpaillaan kevytrakenteisilla veneillä avovedellä 2000 metrin matkalla.

”Aloitimme soutamaan olympialuokan veneessä, koska halusimme saavuttaa kansainvälistä tasoa. Aluksi janosimme vain olympialaisiin pääsyä, mutta matkan aikana tavoitteemme muuttui siten, että miksi tavoitella sinne pääsemistä jos voi voittaakin”, Naukkarinen toteaa.

Kaksikko kisasi yhdessä vuoden 2016 Rion olympiakarsintoihin asti. Nyt Naukkarinen kilpailee yksikkösoudussa. Huippu-urheilijana hän panostaa jokaiseen valmistautumisen osa-alueeseen unesta ravintoon ja lihashuollosta fyysiseen suorituskykyyn. Silloin hän uskoo onnistuvansa myös lopputuloksessa.

Urheilun ehdolla Naukkarinen valmistuu myös lääkäriksi. Tällä hetkellä meneillään oleva viides vuosi Itä-Suomen yliopistossa pitää sisällään kolmannen ja neljännen vuoden opintoja. Tenttikirjat auttavat Naukkarista rentoutumaan ja lukemiseen hän käyttää aikaa kaksi tuntia joka päivä. Opiskelu on hänen mukaansa myös urheiluun panostamista. Jos päivien aikana ei lukuaikaa kerry, on hänellä riskinä joutua ylirasitukseen.

”En saa ajatuksia pois treenaamisesta, jos en opiskele. Silloin keskushermosto ei palaudu, vaikken mitään fyysisesti kuormittavaa tekisikään”, lääketieteen kandidaatti toteaa.

Naukkarinen ei ole aina viihtynyt koulukirjojen äärellä. Yläkoulussa hän ei jaksanut omien sanojensa mukaan lukea ollenkaan. Lukioon hän päätyi, koska ei päässyt Vierumäelle liikunnanohjaajaksi.

”Osaltaan päädyin lukioon myös sen vuoksi, että Vierumäelle hakiessa sai silloin yhden lisäpisteen, jos oli voittanut jossakin lajissa SM-mitalin. Lähdin lukioon, jotta sain urheiltua pisteen kasaan”, kertoo Naukkarinen ajautumisestaan kohti lääketieteellistä ja jatkaa: ” Arvosanat alkoivat nousta ja keskiarvo hipoi kymppiä. Samaan aikaan menestyin hyvin SM-tasolla ja kehitykseni soudussa oli koko ajan nopeaa. Koska suoriuduin opinnoista hyvin, hain lääkikseen.”

Yliopisto-opinnoista hän kertoo oppivansa uutta joka ikinen päivä, mikä tuo Naukkarisen mukaan myös ratkaisevaa etua valmentautumiseen. Miten lääketiede liittyy urheiluun?

”Nimestään huolimatta lääkepuoli näyttää opinnoissa pienempää roolia. Ei me kauheasti opiskella sitä, miten tietyt lääkkeet vaikuttavat. Ennemminkin on kyse siitä, miten ihmisen elimistö toimii eri tilanteissa ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Samat tekijät pitkälti tekevät ihmisestä terveen, mutta myös huippukuntoiseen”, avaa Naukkarinen ja viittaa harjoittelun pyhään kolminaisuuteen eli treeniin, ravintoon ja lepoon.

Tulevaan lääkärinammattiin urheilijalta ei löydy kiveenhakattua tavoitetta. Jos päämääränä on olla maailman paras soutaja, onko suunnitelmissa olla myös maailman paras lääkärin ammattiin?
”Ei ihan sellaista, mutta jotain mahdollisimman vastuullista ja vaativaa. Muuten pelkään, että mie kyllästyn.”

Joel Naukkarinen

Asuu Kuopiossa, kotoisin Kouvolasta.

Opiskelee lääketiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Valmistuu yhdeksässä vuodessa.

Tavoitteena olympiakulta Tokiossa vuonna 2020. Naukkarisen matkaa voi seurata verkossa ja sosiaalisessa mediassa Finnishpair-nimisen brändin alta.

Kaksi maailmanennätystä ja yhdeksän Suomen ennätystä sisäsoudussa. Yli 90 SM-kultaa. Viimeisimpänä MM-hopeaa sisäsoudussa. ”Tärkeintä saavutusta on mahdoton sanoa. Kaikki ovat olleet mahtavia kokemuksia ja oppimista kohti maailman huippua.”