JOENSUU – 1990-luvun loppupuolella joensuulaisessa musiikkielämässä voimakkaasti vaikuttanut, taidokasta progeheavya esittänyt Crafaith, jonka tunnetuimman kokoonpanon muodostivat kosketinsoittaja/solisti Jone Väänänen, solisti/kitaristi Ville Soppela, kitaristi Jami Laakkonen, basisti Pasi ”Nore” Juvonen ja rumpali Tero Sotikov, on jälleen aktivoitumassa. Yhtyeen jäsenet istuivat alas ja kertasivat tähän mennessä tapahtuneen ja valottivat myös tulevaa Jone Väänäsen johdolla.
Lyhyt Crafaith-historiikki kohokohtineen?
”Alkutahdit lyötiin koulun treeniksellä 1986 ja kolme jannua on yhä tuosta kokoonpanosta. Nykymuotoonsa bändi sorvautui muutaman soittajavaihdoksen kautta 1996. Alussa mentiin Rainbow, Dio ja Deep Purple -covereita, mutta omat jutut alkoivat melkein heti kun tajuttiin, että tämä ryhmä on paljon enemmän kun cover-bändi. Vaikutteet toki kuuluivat, mutta progemaiset kiemurat uivat ihan itsestään omiin biiseihin. Piti saada soittaa raskaasti, isolla dynamiikalla ja melodisesti. Treenattiin alkuun melko tanakasti ja pohdittiin paljon sitä, että missä se meidän oma juttu oikein on. Lopulta Crafaith kuulosti siltä miltä piti, eikä oikein keltään muulta. Tehtiin joitakin keikkoja ja todettiin, että resepti toimii. Päädyttiin 1998 kimpparundille kuopiolaisen legendaarisen Tarotin kanssa ja kierrettiin maa läpi keikkaillen. Sen rundin Nummirock-keikka on jäänyt hyvänä muistona bändin uralle. Keikkojen ohessa tehtiin monta metallitapahtumaa, jotka alkoivat Black To The 80´s nimellä. Kerättiin vuosittain hyvä porukka joensuulaisia genren metallimiehiä ja soiteltiin pari iltaa alan klassikoita loppuunmyydyille saleille. Lopulta tapahtumien tuotot annettiin sairaaloille eri osastoille. Joensuussa oli jo tuolloin hyvä henki soittajien keskuudessa. On se sitä toki yhäkin ja tuossa hengessä noita tapahtumia järjestetään edelleenkin. 2000-luvun alussa bändin jäsenille tuli paljon ulkomusiikillista puuhaa ja yksi muutti Espooseen ja treenit sekä muu tekeminen väistyivät näiden tieltä. Homma jäi odottamaan parempia hetkiä. Osa bändiä on soitellut näiden vuosienkin ajan yhdessä treenejä yms, mutta tämä kokoonpano on kasassa ja aktiivinen jälleen kymmenen vuoden jälkeen.”
Kommentit tekemistänne demoista?
”Ensimmäinen oikea demo tehtiin 6-raitaisella c-kasettinauhurilla omatoimisesti 1992. Biisit olivat vielä vähän hakusessa, mutta demo ajoi asiansa ja hommasta päästiin hyvin jyvälle. Seuraava tehtiin 1995. Siinä biisit olivat jo menneet ison askeleen eteenpäin. Tämäkin äänite tehtiin itse 8-raitaisella kelanauhurilla, johon oli synkronoitu Atari- tietokone. Tässä oltiin aikaamme edellä ja soundit ja muu meininki saivat positiivista huomiota. Demoa myytiin paikallisessa rock-ravintolassa huomattava määrä. Silloisen Radiomafian juontaja Klaus Flaming noteerasi demon Metalliliitto-ohjelmassaan ja ihmetteli, että missä tämä ryhmä on ollut piilossa kun hän vasta nyt kuulee bändistä. Klaus soittikin demolta biisin”I can´t live” Se on hieno hetki, kun bändin ihan oma aikaansaannos soi valtakunnan radiossa ensikertaa. Noiden lisäksi on kymmeniä muita äänitteitä, joissa on haettu sovituksia yms. Kokonaisia biisejäkin on, joita ei ole koskaan esitetty keikoilla. Iso osa on onneksi tallessa eri muodoissa ja nyt ne kokevat päivänvalon, sillä ne on nostettu pöytälaatikosta työpöydälle ja jatketaan siitä, mihin ne joskus jäivät.”
Teitte myös pitkäsoittolevyn lähes valmiiksi, mutta se jäi julkaisematta. Miksi näin kävi?
”Meillä oli mahdollisuus tehdä laadukas äänite itsenäisesti ja ajan kanssa, kun Jonen työt olivat tuolloin studiomaailmoissa. Tässä me jätettiin liikaa juttuja studion varaan ja biisien keskeneräisyyttä ei saatu kurottua umpeen studiossa. Me kokeiltiin paljon juttuja ja siellä on hienoja oivalluksia biiseissä ja äänimaailmoissa. Levy jätettiin lopulta suosiolla miksaamatta ja annettiin sen odottaa hetkeä jolloin se olisi ehjä kaikilta osin. Joku olisi ehkä hakenut moiselle julkaisuakin, mutta meille siinä oli liikaa epäselvyyttä ja linjattomuutta. Tämän levyn tekoa itse asiassa tavallaan jatketaan nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen.”
90-luvun lopussa teitte kimpparundin Tarotin kanssa. Jokin hauska anekdootti siitä?
”Ihan kuten genren Spinal Tap leffassa, niin Tarotista ”räjähti” rumpali kesken rundin ja tilalle paikkaamaan löytyi mies silloisesta Kyyriasta eli Gas ”Kaasu” Lipstick. Mieshän on tätä nykyä HIM orkesterissa. Hietalan Marco on taasen Nightwishissa, vaan näitäpä ei silloin osattu nähdä kun vanhalla Scanialla maata kierrettiin. Ollaan Tarotille ja kiertueen teknikoille tästä rundista vieläkin kiitollisia. Ne näytti meille kaikki jujut ja kuinka homma toimii tien päällä ja mestoissa. Ei ollut eriarvoisuutta bändien kesken, vaan 14 pitkätukkaa seilasi pitkin maata ja rokki soi. Kerran oltiin Oulussa silloisessa WPK:ssa soittamassa ja kuultiin että seuraavan päivän keikka jossain muualla olikin peruttu. WPK porukka piti meidän illan menosta siinä määrin, että omistaja ehdotti että soitettaisko toinen ilta peräkkäin, koska on se peruutus. Näin tehtiin, mutta omien keikkojen sijaan treenailtiin kimpassa päivällä sekakokoonpanoilla vanhoja heavy-klassikoita ja siitä illasta jäikin todella mahtavat muistot. Jengiin tämä päivässä kasattu”Chrome Plated Eyeballs” kolisi todella lujaa ja laulureservissä todellakin piisasi sillä keikalla. Rundi vei meidät myös legendaariseen Helsingin Lepakkoon, jossa vedettiin tuolloin hommiaan aloittelevan Children of Bodomin kanssa. Pian tämän jälkeen Lepakko purettiin. Samaisella rundilla Jonelta katosi ylirasituksesta ääni tyystin ennen jotakin keikkaa. Gas tiesi Stratovariuksen Timo Kotipellon olevan kova poppamies näissä laulupuuhissa ja mies tavoitettiin lopulta puhelimitse Espanjasta. Mystinen ohje oireisiin oli nauttia kyypakkaus pari tuntia ennen illan vetoa. Siinä riitti apteekin tädillä ihmettelemistä, kun karvapäät tulee ostamaan kyypakkausta ja pakkasta on -20. Mutta homma todella toimi ja keikka vedettiin kunnialla.”
Kuinka nykyinen Crafaith eroaa 90-luvun lopun yhtyeestä?
”Painoa on yhteensä 80kg enemmän ja n.2m tukkaa vähemmän ja tyttöjäkin on pussattu niin rajusti, että kaikkiaan on 15 lasta. Soittajat ovat olleet kaikki tiukasti musiikin kanssa tekemisissä, osa ihan ammatikseen. Kokemusta on kertynyt ja paljon keikkakilometrejä kullekin. Ollaan soiteltu maailman tähtien kanssa ja myös naapurin haitaristinkin kanssa nuotiolla. Kaikkea on tehty kultalevyistä omakotitaloihin. Kymmenen vuotta taukoa on pitkä aika, mutta treeniksellä se aika jotenkin kuroutuu hiljalleen umpeen. Vaikka yksilötasolla on tehty mitä tahansa, bändi on kuitenkin aina bändi ja se soundaa siltä itseltään. Isoin muutos bändin sisällä on nyt se että Ville Soppela ottaa enemmän lead-vokalistin tonttia. Jonella 2002 leikkauksessa halvaantunut toinen äänihuuli ei vieläkään kestä täysimittaista keikkaa. Bändin sisällä kaksi näinkin voimakasta vokalistia on todella rikkaus.”
Crafaithin tulevaisuudensuunnitelmat?
”Ollaan istuttu nyt alas muutamaan otteeseen ja pohdittu tulevia touhuja. On kuunneltu vanhoja äänitteitä sekä otettu sieltä esiin kehityskelpoiset. Meillä on paljon hyvää materiaalia ja monenlaista raaka-ainesta, mutta työ on tietysti valtava, kunnes ne on siinä kunnossa, kun me halutaan ne tarjota. Kovin yllätys tuli kun kuultiin kadoksissa ollut live-tallenne vuodelta 1999. Nyt pystyi jo hyvin kuuntelemaan lähes ulkopuolisena bändin soittoa sekä biisejä, ja täytyy tunnustaa, että siinä oli sitä jotain. Live-setissä oli yllättävän paljon materiaalia, joka kelpaa ihan sellaisenaan nytkin. Me ei tosin yritetä tehdä tästä bändistä mitään, mikä tuotaisiin väkisin tähän päivään, vaan se saa soundata juuri siltä, kun se soundaa. Meitä on Joensuussa aina arvostettu tekemisiemme takia ja tarkoitus on jatkaa sillä tiellä, että kuulijoille olisi jatkossa tarjota se sama lataus, mitä joskus aiemminkin. Uusien biisien työstäminen on alkanut ja varmaan ne studioidaan jossain muotoa ja tarjotaan kuulijoille kuulosteltavaksi. Ja jahka biisit on keikkakunnossa, niin keikalla nähdään ihan varmasti.”