Politiikka ilman politiikkaa

Filosofi Pekka Himasen arvosteleminen on tehty liian helpoksi, ja suurin syypää tähän on filosofi-konsultti Pekka Himanen itse. Kyseenalainen maine Suomen hallituksen hovineuvontajana sekä vaivaannuttava elostelu illanvietoista maailman taloudellispoliittis-älyllisen kerman (mm. Ville Valo ja Leonardo DiCaprio) kanssa eivät viime vuosina ole olleet omiaan luomaan 20-vuotiaana väitelleelle informaatioajan tulkille mainetta vakavasti otettavana yhteiskunta-ajattelijana.
Vaikka Himasen arvostelu on helppoa, samaa ei voi sanoa hänen poliittisesta kirjoittelustaan, josta on vaikeaa saada pitävää otetta. Liukkauden alkulähteenä on jungnerilais-kataislainen politiikan epäanalyysi, jossa jokainen konflikti näyttäytyy lopulta vain toivon ja unelmien puutteena.

Kukoistuksen käsikirjoituksen perussanoman vahvistavat Himasen filosofointikerhoihin osallistuneet lapset, jotka kertovat, että elämässä tärkeää ei ole raha vaan ihminen ja ”arvonanto”. Kun suurin piirtein kaikki ovat itsestäänselvyyksistä samaa mieltä, epäselväksi jää, mikä lopulta estää Himasen kauniiden ajatusten toteutumisen.
Silloin kun Himanen puhuu konkreettisesti ja poliittisesti, kukaan ei häntä kuuntele tai ymmärrä. Sekä kirjan tilannut valtionvarainministeri Katainen että keskimääräinen vasemmistoälykkö unohtavat yhtä sulavasti, että Himasen horisontissa siintää hiilipihi sivistysyhteiskunta, joka moukaroi kerskakuluttajajunttia verotuksella, siirtää tämän rahat estoitta taiteen ja humanismin tukemiseen sekä avaa rajat massiiviselle monikulttuurisuudelle.
Kysymys kuuluukin: onko Himanen todella Kokoomuksen salainen agentti, kuten foliohattu on profeetoille varoittanut, vai lähinnä väärinymmärretty nero, jonka poliittisessa filosofiassa ei ole muuta vikaa kuin se, että siitä puuttuu politiikka?

  • Janne Saarikiveä lainaten:

    ”Pekka Himasen työssä on kysymys siitä, että uskonto ja isänmaallisuus ovat molemmat kadonneet ja jollain sekin paikka pitää täyttää. Sen täyttävät aikamme väärät profeetat, nämä Himaset ja Sarasvuot, jotka ovat perineet saarnatyylistä kielikuvat ja koskettavan nuotin, mutta korvanneet kristillisen armon sanoman ”ihmisen arvokkuuden” ihailulla ja tekohurskaudella: ohjeilla, että pitää yrittää kovemmin sitä ja paremmin tuota, että ei saa olla kateellinen, eikä katkera ja masentunut, vaan innostunut ja reipas kuin pohjoiskorealainen pioneeri suuren johtajan vision edessä.

    Perinteinen uskonto oli näissä kohtaa armollisempi ja antoi ihmiselle luvan olla masentunut, jos silta tuntuu, kunhan muistutti, että kelpaa sellaisenaan, heikkona ja murrettunakin. Himaselle ja Sarasvuolle ja tulevaisuuden innostavalle menestys-Suomelle me taas emme kelpaa ennen kuin olemme antaneet kaikkemme epämääräisen vision puolesta, joka on sekoitus uskontoa, patriotismia, konsulttihöpinää ja taloussivujen kolumnistien pohdiskeluja. ”

    Löytyyköhän Himasen kirjasta yhtään lausetta, joka olisi poliittisesti epäkorrekti? Epäilen.

  • Mikael Taylor

    Harvoin saa lukea niin sykähdyttäviä ja rohkaisevia mietteitä mitä Pekka Himanen kirjoittaa teoksessaan Kukoistuksen käsikirjoitus.

    Ajattelen että opuksen lukukokemus riippuu pitkälti siitä minkälaisia odotuksia sille asettaa: valmiita räätälöityjä vastauksia vai inspiraatiota?

    Liekkö ironista, että Himanen kirjoittaakin:”…pystymmekö vapautumaan pienen paikan kolmesta kieroutuneesta piirteestä, jotka ovat Suomen kukoistuksen käsikirjoituksen suurimpia henkisiä esteitä. Kyynisyys, kateus ja kylämentaliteetti ovat Suomea hajoittavia työntövoimia” (s.59)

    Kysynkin että ovatko J.Venäläinen ja J.Pesonen lukeneet teoksen kokonaisuudessaan ja entä mistä viitekehyksistä käsin tulkitsette teosta? Entä olisiko kritiikin sijaan tarjota jotain ajatuksia siitä, mistä aineksista syntyy hyvinvointivaltio 2.0, mikäli Himasen ajatukset eivät miellytä?

  • ”Kysynkin että ovatko J.Venäläinen ja J.Pesonen lukeneet teoksen kokonaisuudessaan ja entä mistä viitekehyksistä käsin tulkitsette teosta?”

    Olen lukenut lukenut referaatin ja kuunnellut hänen puheensa. Toki on sinänsä idioottimaista lytätä jotain vain näillä perusteilla, mutta sikäli kun Saarikiven kommentti sopi varsin hyvin Himasen puheen kanssa yhteen, niin luulen, että tuskin kirjankaan sanoma varsinaisesti tästä poikkeaa. Tai voihan olla niin, että kirjallinen ilmaisu on Himasella se vahvempi puoli.

    Viitekehykseni on se, että sitä kannattaa tavoitella, mikä toimii käytännössä. Esimerkiksi oikein/väärin luodut kannustimet ovat tällainen asia: Jos opintotuki kannustaa opiskeluun niin miksi työttömyystuki ei kannustaisi työttömyyteen? Samaten Singaporen ja Uuden-Seelannin kaltaiset valtiot ovat menestyneet ja Kreikan ja DDR:n kaltaiset maat ovat olleet surkeita epäonnistumisia. Kun syyt näille voidaan selvittää, niin tämä auttaa meitä – jos ei kukoistukseen niin – välttämään ilmeisimmät valtiolliset haaksirikot.

    Kun kerran olet kirjan lukenut, niin voitko lyhyesti kertoa, että millä konkreettisilla keinoilla Himanen aikoo parantaa ”henkisen ja materiaalisen arvotuotannon tilaa”? Minusta näyttää ennemmin siltä, että Himanen yrittää saada dignityä lähinnä itselleen ja ”maailman ihmisille”, mikä kuitenkin on sinänsä vain onttouttaan koliseva abstraktio.

    Pätkä Himasen argumentaatiosta: ”Mutta jääkö tämä pelkäksi eettiseksi puheeksi vai ovatko ihmiset todella valmiita viemään sanat teoiksi? Toisaalta ei voi ottaa vain helppoa ulkopuoliseksi arvostelijaksi jättäytyjän rooliakaan ja vain luetella kaikki mitä vastaan olet. Kaikkein olennaisin kysymys on lopulta: minkä puolella itse seisot?”

    Voisiko joku kertoa, että mikä yllä olevassa tekstissä on sellaista, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys kaikille tavallisille ihmisille? Itse asiassa tavalliset ihmiset _kaiken aikaa_ miettivät yhteiskunnassa sitä, että kenen puolelle he asettautuvat ja vasta sitten he voivat olla jotain sellaista vastaan, mikä on ristiriidassa heidän puolensa etujen kanssa.

    Kredittiä Himasalle tosin on annettava siitä, että harva henkilö onnistuu saamaan 40 000 euroa 37 sivun kirjoituksesta, kun Jyrki Kataisen johtama eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tilasi Himaselta vuonna 2003 tulevaisuusselvityksen. Kun on valmis ryhtymään hoviselittäjäksi valtaapitävien politiikalle, niin toimeentulo ei suurin ongelma tällaiselle epäitsekkäälle päätökselle. Tosin uskaltaisin lyödä vetoa, että sadan vuoden päästä Himanen ei ole se filosofi jonka ajatuksia siteerataan.

    Toiseen kysymykseen: Minä en odota hyvinvointivaltiota 2.0. En usko, että sitä tulee koskaan. Hyvinvointivaltion sisään rakennetun itsetuhon elementin ovat kuvanneet Günter ja Peer Ederer kirjassaan ”Egoistien perintö”. Tämä ei tietenkään estä minua hyötymästä tarjotuista etuisuuksista, jotka vain odottavat ottajaansa ja muuttamasta myöhemmin ulkomaille, jossa voin mielekkäämmin hyötyä tutkinnostani. Minä ja mahdollinen parheeni ovat etusijalla suhteessa Himaspekkojen idealismeihin – kuten asia on suurimmalla osalla kansaa. Tämän takia heidän idealisminsa eivät koskaan – onneksi! – toteudu.

  • Mikael Taylor

    Täsmennys vielä aikaisempaan, ettei tule turhaan käsite-epäselvyyksiä.

    Toisin kuin kirjoitin epähuomiossa (hyvinvointivaltio), niin Himanen käyttää teoksessaan tarkoituksellisesti käsitettä hyvinvointiyhteiskunta (2.0). Itseasiassa hän ei anna niille suurta sisältöä eroa, mutta katsoo hyvinvointiyhteiskunta käsitteen olevan paremmin ”markkinoitavissa” kuin hyvinvointivaltio käsitteen.

  • admin

    Uljas muistuttaa tuosta alla olevasta ohjeistuksesta: Ilman virallista sähköpostiosoitetta lähetetyt viestit eivät välttämättä päädy julkaistavaksi. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, vaan se jää ylläpidon tietoon.

    Pasi Huttunen
    Joensuun kampustoimittaja

  • Näen ongelmmalliseksi koko yhteiskunta-käsitteen: Jos Gesellschaftiin yritetään saada samoja hyviä ominaisuuksia kuin Gemeinschaftissa on, ei tämä yleensä onnistu. Syynä tähän on se, että yhteisöön yksilö yleensä sitoutuu vapaaehtoisesti ja sen toiminta onnistuu johtuen yhteisistä arvoista ja päämääristä. Mitä pirstoutuneempi yhteiskunta on, kuten asian laita on modernissa maailmassa, sitä mahdottomampaa on luoda arvoiltaan koherenttia yhteiskuntaa ilman totalitaarisia keinoja.

    J. L. Talmon on nimennyt kolme tekijää, jotka ovat tunnusomaisia minkä tahansa ideologian vuoksi syntyvälle totalitarismille: Ne ovat 1.) yksi muut sulkeva totuus tai ihanne, 2.) käsitys siitä, että on olemassa jokin ideaalinen järjestys, joka on mahdollista toteuttaa ja 3.) politiikasta tulee ainoa merkittävä toiminnan muoto. Viimeinen johtuu siitä, että ideaaliyhteiskunnan saavuttamiseksi osa ihmisistä joudutaan pakkottamaan siihen. Tällainen ilmenee nykyaikana mm. GHimasenkin halailemassa vihreässä ajattelussa, mistä Risto Harisalo on kirjoittaa uusimmassa Politika-lehdessä:
    http://www.politika.fi/index.php?sivu=lue&id=58

  • Mikael Taylor

    Tervehdys!

    Kiitos Jarkolle pohdinnoista! Kommentoin joitakin esittämiäsi näkökohtia ja pyrin selventämään omia mietteitäni.

    1) Himasen teoksista en ole lukenut muita kuin Kukoistuksen käsikirjoituksen. Kuuntelin netistä joitakin otteita häneen puheenvuoroistaan. Näiden perusteella väittäisin, että Himasen kirjallinen ilmaisu on huomattavasti vakuuttavampaa kuin suullinen.

    2) Analogia opintotuen ja työttömyystuen suhteen ei vielä täysin vakuutta minua. Ajattelen, että järjestelmän (epäreiluja) hyväksikäyttäjiä löytyy aina. Ymmärtääkseni pyörittelit itsekin sitä ajatusta, että mielelläsi vastaanotat valtion tarjoamat etuudet (ilmaiset opinnot yms.), mutta mieluummin viet tietotaitosi muualle opintojesi jälkeen. Minun kohdallani on taas aivan päinvastoin. Haluan iloiten ja syvästi kiitollisena rakentaa sitä hyvää myös tuleville sukupolville, minkä edelliset sukupolvet ovat rakentaneet meidän sukupolvellemme.

    Järjestelmää on epäilemättä kehitettävä, mutta tuskin sitä on syytä purkaa kokonaan, vaikka siellä olisikin joitakin puutteita. Ja on myös muistettava, että kyseisenkaltainen järjestelmä on kuitenkin synnyttänyt maailman parhaan valtion (mittarit: koulutus, terveys, elämänlaatu, taloudellinen dynaamisuus, poliittinen ympäristö) mikäli Newsweekin vertailua on uskominen. (http://www.newsweek.com/2010/08/15/interactive-infographic-of-the-worlds-best-countries.html)

    Voidaan lisäksi pohtia myös sitä ”näkymätöntä” arvoa joka syntyy esimerkiksi työttömyystukien maksamisella, joka luo ja ylläpitää yhteiskuntarauhaa ja turvallisuutta kaikkien hyväksi. Tämäkin näkökohta huomioiden, on kyseinen järjestelmä todettava kohtuullisen toimivaksi.

    Toisaalta en ole yhteiskuntatieteilijä, enkä tunne muutenkaan tarpeeksi kattavasti sitä mitä tutkimuskenttä tai muu alan kirjallisuus asiasta kertoo. Mihin luokkaan sijoittuu mainitsemasi teos ”Egoistien perintö”? Entä mikä on kirjoittajien tausta (uusliberalismi)? Niin tai näin, tokkopa vielä yhdestä kirjasta avautuu koko totuus hyvinvointivaltion tulevaisuudesta (ei edes Himasen Kukoistuksen käsikirjoituksesta).

    Summa summarum, osallistun mielelläni hyvinvointiyhteiskunnan 2.0 rakentamiseen.

    3)”Millä konkreettisilla keinoilla Himanen aikoo parantaa “henkisen ja materiaalisen arvotuotannon tilaa”?”

    En tunne täysin käsitteiden tai ko. ilmaisun (henkisen ja materiaalisen arvotuotannon tila) tarkkaa määritelmää, mutta vastaan sen perusteella miten ymmärrän asian.

    Ensinnäkin Himanen itse kirjoittaa: ”Tämän raportin ydin on sen esittämä kokonaiskuvan analyysi tarvitsemastamme uudesta suunnasta, jossa kehityksen päämäärä on arvokas elämä. Tehtävänanto ei ole ollut yksityiskohtainen, kaikenkattava toimenpiteiden ohjelma. Raportin esittämän analyysin pohjalta joitain tällaisia käytännön johtopäätöksiä voi kuitenkin esittää vielä yhteenvetona Suomen 2010-luvun kukoistuksen käsikirjoitukselle”. (s 221).

    Teoksen keskeinen ajatus rakentuu tulevaisuuden luomisen symbolisten kärkien hahmottelulle ja niitä tukeville peruspilareille. Näitä ovat (1) Vihreä informaatio ja vuorovaikutustalous, (2) hyvinvointiyhteiskunta 2.0, (3) rikas monikulttuurinen elämä sekä näitä tukevat pilarit (4) uusi työkulttuuri, (5) uusi oppimiskulttuuri.

    Himanen esittää konkreettisina toimenpiteitä useita (verotuksellisia) kannusteita.

    Kohtaan yksi: puhtaiden ympäristö- ja energiainnovaatioiden tulot verottomia vuoteen 2020 saakka, Millenium-palkinnon keskittäminen yksinomaan puhtaan ympäristö- ja teknologian palkinnoksi (päästöjen voimakas verotuksen kiristys ja työn sekä ympäristöystävällisyyden verotuksessa kautta linjan voimakas kannustavauus)

    Kohtaan kaksi: työhyvinvoinnin kehittämiseen tehdyistä investoinneista verottomia, epäterveellisten ruoka-aineiden verotuksen kiristäminen

    Kohtaan kolme: tekijänoikeuksien hallinnan säilyttäminen tekijöillä eli ei automaattista työsuhdeolettamusta, joka ajaa luovia osaajia maastamme; sen sijaan tekijälähtöisesti sopiminen työnantajan kanssa, oikeus yhtiöittää tekijänoikeustulot, jotta suomalaiseen kulttuurielämään syntyy omassa maassamme tuottaja-managerirakenteiden infrastruktuuri, joka taas panostaa osaltaan seuraaviin luovuuden aaltoihin ja muodostaa näin mestari-kisälli-ketjuja.

    Symbolisena kärkihankkeena, kaikista laajin konkreettinen ehdotus selitettynä, Himanen esittelee Future Visionary-hankkeen, mikä tekisi Suomesta tulevaisuusajattelun pääkaupungin (105-110).

    4) Himanen kirjoitti Kukoistuksen käsikirjoituksen (isänmaallisuuden hengessä: http://www.hyvejohtajuus.fi/2537/pekka-himanen-kukoistuksen-kasikirjoitus-luettavissa-netissa/) ilman mitään palkkioita. Näin ollen voisi ajatella, että mahdollinen aikaisempi palkkio, josta en tiedä mitään, kattoi myös Kukoistuksen käsikirjoituksen.

    Kirja on myös luettavissa ilmaiseksi netissä, osoitteesta:

    http://www.wsoy.fi/wsoy/digipaper/wsoy/381/index.html

    5) Tarkennus vielä siihen, mitä Himanen tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnalla. Ensinnä hän ajattelee, että hyvinvointiyhteiskunnassa valtiolla on edelleen tehtävä huolehtia kaikkien suomalaisten yhtäläisistä hyvinvointipalveluista ja niiden tuomasta turvasta elämän sattumanvaraisia onnettomuuksia vastaan. Toisaalta hän kuitenkin tähdentää sitä, ettei valtio tai hyvinvointiyhteiskunnan tule olla holhoava (kansalaiset eivät ole alamaisia), vaan tarvitaan hyvinvointia mahdollistava, innostava ja osallistava lähestymistapa. (s. 238)

  • ”Ymmärtääkseni pyörittelit itsekin sitä ajatusta, että mielelläsi vastaanotat valtion tarjoamat etuudet (ilmaiset opinnot yms.), mutta mieluummin viet tietotaitosi muualle opintojesi jälkeen.”

    Tietenkin. Muutenhan tämä tarkoittaisi sitä, että ihmiseltä riistetään vapaus muuttaa pois maasta ”hyvinvointivaltion” nimissä. Lisäksi, mitä enemmän järjestelmää hyväksikäytetään, sitä selkeämmin sen heikkoudet tulevat esiin ja tämä puolestaan edistää järjestelmän kriisiytymistä. ”Egoistien perintö” on todellakin lukemisen arvoinen teos.

    Kun valtio vielä alkaa vittuilemaan kansalaisilleen ”positiivisen” syrjinnän, sananvapauden rajoitusten ja aselakien kiristämisen keinoin, en tunne mitään moraalista velvollisuutta osallistua sen rahoittamiseen.

    ”Minun kohdallani on taas aivan päinvastoin. Haluan iloiten ja syvästi kiitollisena rakentaa sitä hyvää myös tuleville sukupolville, minkä edelliset sukupolvet ovat rakentaneet meidän sukupolvellemme.”

    Tällä hetkellä hyvinvointivaltiomallimme ja ”sosiaalinen markkinatalous” on tuomitsemassa Suomen tulevat sukupolvet velkavankauteen.

    http://velkakello.fi/

    ”Järjestelmää on epäilemättä kehitettävä, mutta tuskin sitä on syytä purkaa kokonaan, vaikka siellä olisikin joitakin puutteita”

    Järjestelmää ei tarvitse purkaa kun järjestelmä romahtaa. Vuosikymmenien ajan kansalaiset on voitu ostaa rauhallisiksi. Vuosi 2008 ei ollut vielä romahdus, mutta ratti tärisee jo pahasti. Valtion talous on rakennettu Keynesin opeille ja tämä on vähän sama kuin ottaisi krapulaan lisää viinaa: Auttaa kyllä, mutta lopulta seuraava romahdus on paljon pahempi. Keynesiläinen politiikkaa lisäksi estää tehokkaasti talouden vaatimia rakennemuutoksia, eli vähentää dynamiikkaa.

    Mikäli tarkastellaan niitä maita, jotka ovat kärjessä kansalaisten onnellisuuden ja vaurauden kanssa, niin tärkein määrittävä tekijä niille on se, että niissä on paljon vapautta valtion ohjauksesta. Yhtäläinen määrittävä piirre maailman kurjimpien maiden tilanteille on se, että niissä keskusjohtoinen valtiovalta on kuvitellut kykenevänsä suunnittelemaan hyvän yhteiskunnan ylhäältä käsin.

  • Mikael Taylor

    Keskustelu jatkukoon…Alkuperäisestä keskusteluaiheesta on jo siirrytty sivupoluille, mutta väliäkös tuolla.

    ”…mitä enemmän järjestelmää hyväksikäytetään, sitä selkeämmin sen heikkoudet tulevat esiin ja tämä puolestaan edistää järjestelmän kriisiytymistä. ”Egoistien perintö” on todellakin lukemisen arvoinen teos.”

    Jos liikennevaloissa on vikaa, niin järjestetään kolaritalkoot, että saadaan nopeammin uudet liikennevalot. Aika vastuuton ajatus, niin kuin on järjestelmän kriisiyttämisen tietoinen edistäminen. Vaikuttaa siltä, että ”Egoistien perintö” on nimensä mukaisesti egoismin läpitunkemaa. Toivon ja uskon että kriittinen keskustelu olisi väylä, millä asioita viedään eteenpäin.

    ”Kun valtio vielä alkaa vittuilemaan kansalaisilleen ”positiivisen” syrjinnän, sananvapauden rajoitusten ja aselakien kiristämisen keinoin, en tunne mitään moraalista velvollisuutta osallistua sen rahoittamiseen.”

    On selvää, että kaikkia miellyttäviä oikeuksia ei voida järjestää jokaiselle kansalaiselle. Eläminen yhteisössä vaatii väistämättä rajoituksia jokaisen vapauteen. En näe kovinkaan hedelmällisenä ”eroa valtiosta” mentaliteettia, mikäli kaikkia itselle mieleisiä asioita ei ole tällä hetkellä saatavilla. Päinvastoin, sitä kiihkeämmin tulee käydä keskustelua ja yritettävä löytää perusteltuja ratkaisuja (lakeja), jotka voisivat palvella viisaasti eri osapuolten etuja. Eikös tämä ole kutakuinkin yksi demokratian kantava idea.

    On tietenkin oikein ja kohtuullista, että kansalaiset saavat poistua vapaasti Suomesta ja siirtyä itselle mieluisampiin oloihin. Mutta kuten jo todettua, jos Newsweekkiä on uskominen, niin meillähän on asiat mitä parhaimmalla tolalla. Ja jos ratti tärisee ja uhkakuvat hyppivät silmille, niin pysäytetään auto ja vaihdetaan kuskia, vaikkapa tulevissa eduskuntavaaleissa – ja mietitään samalla uusi suunta mihin kulkea.

    Ymmärtääkseni tässä koko keskustelussa (ainakin alunperin) on kyse nimenomaan siitä, että arvioidaan filosofi Himasen esittämiä ajatuksia siitä, miten Suomi voisi olla tulevaisuudessakin mainio maa asua ja elää. Odotan yhä lisää perusteluja ja näkökulmia siihen, mitä parempaa olisi tarjota Suomen tulevaisuuden (kukoistaviksi) suuntaviivoiksi kuin mitä Himanen esittää teoksessaan ”Kukoistuksen käsikirjoitus”. Tällä hetkellä vaihtoehdoiksi on esitetty lisää kannustumia ja vapauksia sekä järjestelmän romuttamista (+ toiseen valtioon siirtymistä). Ensimmäiset näistä voivat olla joiltain kohdin perusteltujakin, mutta koen toistaiseksi Himasen suuntaviivat himpun verran vakuuttavampana.

    Mainittakoon vielä se, että mielestäni oikeudet ja vapaudet ovat nykyisin painottuneet aivan liiaksi velvollisuuksien ja vastuun kustannuksella läntisessä maailmassa. Uskon tasapainon mielekkyyteen. Kävimme kyseisestä tematiikasta myös mielenkiintoista keskustelua taannoin pidetyssä Yo-Symposiumissa: http://foorumi.blogit.fi/2010/11/04/ihmisoikeuksista-ihmisen-vastuullisuuteen-271010/

    ”Valtion talous on rakennettu Keynesin opeille ja tämä on vähän sama kuin ottaisi krapulaan lisää viinaa: Auttaa kyllä, mutta lopulta seuraava romahdus on paljon pahempi. Keynesiläinen politiikkaa lisäksi estää tehokkaasti talouden vaatimia rakennemuutoksia, eli vähentää dynamiikkaa.”

    Tässä kohtaa meillä näyttää olevan totaalinen näkemysero. Itse nostaisin asioiden syypääksi Smithin ja Friedmanin oppien sovellutukset. Itsekkyys, ahneus ja loputon voiton tavoittelu ovat juuri niitä syitä, jotka talouskriisin aiheuttivat, mikä sai alkunsa näitä oppeja palvovasta emämaasta, USA:sta. En oikein jaksa uskoa että Suomella olisi ollut mitään osaa tai arpaa asiassa, ja tuskinpa mikään toinen järjestelmä olisi kestänyt laman laajentumista Suomeen sen paremmin kuin nykyinenkään. Ja ylipäätänsä nimenomaan uusliberalismi on ajamassa tämän maapallon perikatoon. Tässäpä sitä egoistien ihanaa perintöä onkin kerrakseen.

    Jatkoa mielenkiinnolla odottaen,
    Mikael