Kansanedustaja ja liikemies Harry ”Hjallis” Harkimo ilmoitti 19. huhtikuuta julkisuudessa eroavansa kokoomuksesta. Samalla hän vihjaili salaperäiseen tyyliin kuitenkin pysyvänsä politiikan parissa. Pian tiedotustilaisuuden jälkeen iltapäivälehdet kertoivat Harkimon puuhailevan uutta poliittista kansanliikettä, jossa mukana on myös SDP:stä aiemmin eronnut Mikael Jungner.
Viritelmän nimeksi on varmistunut Liike Nyt, jonka tarkoitus on korostaa avointa vuorovaikutusta ja poliittisen päätöksenteon dialogisuutta. Harkimon peliliike aiheutti kokoomuksessa selvästi tyytymättömyyttä ja esimerkiksi puheenjohtaja Petteri Orpo totesi twiitissään Harkimon tehneen huonon ratkaisun. Draamavaihe on toistaiseksi ohi. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Puolueesta eroamisen yhteydessä ”pomo” kertoi vielä, että kokoomusta ei hänen mielestään johdeta oikealla tavalla. Nyt ollaan jännän äärellä! Tulikohan Harkimolle yllätyksenä kokoomuksen aggressiivinen junttauspolitiikka, jossa tällä hetkellä tunnutaan menevän pää kolmantena jalkana?
Viime eduskuntavaalien jälkeen olisin laittanut tonnin likoon sen puolesta, että Harkimo itse olisi ollut innokkaimpien joukossa viemässä eteenpäin erityisesti säästöihin pyrkiviä hankkeita. Ja Harkimo, joka on tottunut liikemiehenä varmasti rivakkaan päätöksentekoon, onkin nyt irtautumassa siitä?
Mitä kummaa Suomen politiikassa oikein tapahtuu? Monet besserwisserit ja jopa poliitikot toistelevat kliseeksi muodostunutta hokemaa, että politiikka on rikki. Nasevalta heitoltahan tuo kuulostaa, mutta meidän kannattaisi miettiä mitä politiikan rikkoutumisesta lopulta seuraa. Rikkoutunut ja kriisiytynyt politiikka kun tuppaa lopulta palamaan tuhkaksi. Tilalle nousee tuhon jälkeen uusi aina olento joko jaloilleen tai rähmälleen. Näin on ennen pitkään käynyt kaikki alla. Prosessin kiertokulku muistuttaa hieman mytologioista tuttua feenikslintua.
Nyt olemme onneksi vielä vaiheessa, jossa palamista ei ole vielä tapahtunut. Sen sijaan käryä on jo ilmassa. Ratkaisuja ongelmiin haetaan, mutta tulokset joko viipyvät tai hakevat muotoaan. Tämän tuloksena syntyy uusia Harkimon hankkeita, kansalaispuolueita ja vanhojen rivit rupeavat rakoilemaan. Onhan viime kesän ”anti-jytky” vielä tuoreessa muistissa.
Ei ole kuitenkaan vaikeaa huomata, että vanha puoluepolitiikka kriisiytyy ja puolueiden fragmentaatio jatkuu. Nouseeko tuhkista sitten uutena tulilintuna hiljaisten yhtiömiesten hämyinen klikki vai kenties arvoliberalisteiksi naamioitunut marxistimafia? Kuumottavia mielikuvia, mutta uusien poliittisten liikkeiden syntyminen tulee aina ottaa vakavasti. Odotellaanpa kuitenkin vielä hetki, minkälaista diiliä Harkimo meille lopulta tarjoaa.
Itä-Suomen yliopiston kulttuuritieteissä opeteltiin keväällä 2018 mediakirjoittamista. Osana kurssia opiskelijat kirjoittivat muiden tekstien lomassa kritiikkejä ja kolumneja. Uljas julkaisee uusien kriitikoiden tuotoksia valikoidusti.