Pitkä ja mutkainen musiikillinen matka

Sami Takamäki alias Sami Yaffa on ollut Hanoi Rocksin legendaarisen ydinryhmän hiljaisin jäsen, eikä hän esimerkiksi ottanut osaa Ari Väntäsen Rocks-biografia All Those Wasted Yearsin työstämiseen. Yaffan omaelämäkerralta on siis lupa odottaa paljon, ja odotukset täyttyvät suurelta osin, eivät tosin täysin.
Espoon Tapiolassa varttunut Sami kasvoi musiikin ympäröimänä ja perheen levykokoelmassa oli rockin lisäksi myös runsaasti jazzia ja bluesia. Rolling Stonesien ja Jimi Hendrixin jälkeen nuorelle Samille kolisi glamrock, kunnes koitti vuosi 1977 ja sen myötä punkrockin tuoma räjähdys. Samin ensimmäisiä yhtyeitä; Suopoa ja Pohjanoteerausta, joiden muista jäsenistä mainittakoon Markojuhani Rautavaara ja Ölli Hilden, seurasi alkuvuodesta 1980 siirtymä suureen divisioonaan Pelle Miljoona Oy:n nelikielisen taitajana.
Samin ja Andy McCoyn pesti Pellen, Tumppi Varosen ja Ari Taskisen matkassa kesti vajaan vuoden, mutta silti se saa teoksessa osakseen ansaitsemansa, runsaasti anekdootteja sisältävän käsittelyn. Kun suomalaisen rockin kiistattomiin klassikkolevyihin lukeutuva Moottoritie on kuuma ilmestyi samaisen vuoden syksynä, kaksikko oli jo treenaamassa Tukholmassa Hanoi Rocksin kanssa.
Nimenomaan kotimaisen rockin kaikkien aikojen kiehtovinta vietituotetta käsittelevä osuus on Yaffan elämäkerrassa hienoinen pettymys. Ulkomusiikilliset viihdykkeet ovat tekstissä esillä turhan runsaasti ja musiikillisesta aspektista tarkasteltuna kiehtovimmaksi osoittautuu esikoispitkäsoitto Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocksin huippuenerginen vaihe, jossa tuodaan esiin myös Andyn kiistaton lahjakkuus biisintekijänä.

Samin Hanoi Rocksin jälkeisen musiikillisen uran 90-lukuiset virstanpylväät olivat losangelesilainen kaksi pitkäsoittoa julkaissut rockyhtye Jetboy sekä erinomaisen nimikkoalbuminsa julkaissut yhtye Demolition 23, näistä jälkimmäinen Michael Monroen ja keikkailun osalta myös Nasty Suiciden, alias Jan Stenforsin kanssa. Demolition 23:n jälkeen Sami osallistui myös vanhan yhtyetoverinsa Stenforsin sooloalbumin Vinegar Blood levytykseen ja oli mukana sen tiimoilta tehdyllä Suomen-kiertueella.
Musiikillista ilmaisuaan Yaffa rikasti huomattavasti Karmen Guyn kanssa muodostamassaan yhtyeessä Mad Juana, jonka saldoon kuuluu kolme pitkäsoittoa. 2000-luvun alussa Sami sai kiinnityksen naisrockin ydinryhmään lukeutuvan Joan Jettin Blackhearts-yhtyeeseen. Pari vuotta kestäneen pestin aikana keikkasetti oli rakennettu hittikappaleiden varaan ja manageri/kosketinsoittaja Kenny Laguna osoittautui huomattavan hankalaksi tapaukseksi. Jäsenyys legendaarisen esipunkyhtye New York Dollsin kokoonpanossa, jossa mukana olivat originaalijäsenet David Johansen ja Sylvain Sylvain, merkitsi Samille aluksi lähes unelmien täyttymystä. Vielä kuluvan vuoden huhtikuussa Sami teki kiertueen Espanjassa Sylvain Sylvainin kanssa.
Samin keskeisin yhtye 2010-luvulla on ollut Michael Monroe, jonka ensimmäisen, vuonna 2011 ilmestyneen studioalbumin Sensory Overdrive Classic Rock Magazine valitsi vuoden levyksi. Yle Teemalla nähdyt Samin isännöimät mainion Sound Tracker – sarjan kahden tuotantokauden jaksot käydään elämäkerrassa myös varsin seikkaperäisesti läpi. Teoksen loppuun säästetty, Samin kommenteilla höystetty diskografia on kuin todella herkullinen jälkiruoka runsaan pääaterian seuraksi.

Kokonaisuutena Sami Yaffan elämäkerta tarjoaa kiehtovan henkilökuvan avarakatseisesta, huomattavan monipuolisesti musiikista kiinnostuneesta ja sitä laaja-alaisesti soittaneesta kosmopoliitista. Hanoi Rocksia käsittelevän osuuden aiheuttaman pettymyksen vuoksi teos ei silti aivan kohoa rockbiografioiden terävimpään kärkeen.