Pirteää, mutta liian tavanomaista Eltonia

Teksti: Jani Ylönen
Kuva: Ernst Vikne

Elton John: Wonderful Crazy Night. Virgin EMI 2016.
Elton John: Wonderful Crazy Night. Virgin EMI 2016.
Vuoden 2001 jälkeen Elton John on keskittynyt albumeihin hittien kustannuksella. Tuloksena on syntynyt monta loistavaa levyä, mutta tasainen julkaisuaikataulu on nakertanut kiinnostavuutta. Uusimmalla Wonderful Crazy Night (2016) Elton yrittää uudistaa konseptia tuomalla studioon livebändinsä ja kirjoittamalla kappaleet paikan päällä, mutta kokonaisuutta vaivaavat silti miehen maneerit.
Eltonin halu tehdä eloisampi albumi muutaman harmaasävyisemmän jälkeen kuuluu levyn avaavalla nimikkokappaleella. Se ja myöhemmät Looking Up sekä Guilty Pleasures omaavat enemmän tempoa kuin muutamat miehen aiemmista levyistä yhteensä. Valitettavasti levyn räväkkyyden esteenä on säveltäjän ammattitaito. Vaikka kappaleet on sävelletty aikaisempaa nopeammalla tahdilla, ne eivät natise positiivisesti liitoksissaan tai tunnu spontaaneilta. Sekä kappaleet että levykokonaisuus sopiviin väleihin laitettuine perusballadeineen ovat liiankin harkittuja ja rutinoituneita eikä rokkaavan rosoisia.

Mahdollinen ratkaisu levyä vaivaavaan seesteisyyteen on harmillisen lähellä. Eltonin kiertuebändi, joka on poikkeuksellisesti päässyt studioonkin, tuo mukanaan groovea ja soitinsaundeja, jollaisia Eltonin levyillä on harvoin kuultu. Jos ryhmä olisi päässyt mestarin mukaan myös sävellysvaiheessa, kokonaisuus olisi saattanut saada kaivattua särmää. Nyt yhtye jää vain mukavaksi mausteeksi, jota säästetään sovituksissa ja miksauksessa liikaa, koska tilaa annetaan perinteiseen tapaan Eltonille ja hänen pianolleen.

Levyssä ei ole sinänsä suurta vikaa ja se on kokonaisuutena menevintä Eltonia vuosikymmeniin. Eltonin sävellykset ovat laatutavaraa, luottosanoittaja Bernie Taupinin panos ei mene pakkasen puolelle ja T-Bone Burnettin tuotanto on varmaa. Levyn ongelma onkin turvallisuus. Se sopii mainiosti lauantai-illan taustalevyksi, kun tarkoitus on tanssahdella takan edessä muutaman viinilasillisen lämmittelemänä, mutta se ei nosta fiiliksiä niin korkealle, että se uhkaisi omia tai naapureiden säädyllisiä nukkumaanmenoaikoja.