Pelkistetyn kaunis klassikkotrio

Kotimaisen rockin kivenjalkoihin lukeutuvan Dave Lindholmin, maamme laadukkaimman blueslaulajattaren, Balls-solisti Marjo Leinosen sekä niin ikään Ballsista ja ensisijaisesti Smackista tutun, Suomeen palanneen Rane Raitsikan muodostama Shoeshiners-yhtye heitti lokakuussa maassamme harvinaislaatuisen kiertueen. Sen loppuosan pysähdyspaikkoihin lukeutui 29. lokakuuta Kuopion Henry’s Pub.
Setti käynnistyi ainoalla ennakkoon arvattavissa olleella poiminnalla, Supremesin Where Did Our Love Go -kappaleella, jonka kolmikko esitti viime kesänä Arto Nybergin Kesäduuniblues-ohjelmassa. Robert Johnsonin Love in Vain oli kitarapainotteisuudessaan ensisijaisesti Daven heiniä. Parin harvinaisemman kappalevalinnan välillä tarjoiltiin Bo Diddleyn Mona, mutta setin ensimmäinen täysosuma oli vasta kuudentena soitettu onnistunut näkemys Bluesoundsin klassikosta T.H.E. World, jossa Dave pääsi jälleen todella esittelemään kitaristin taitojaan.

Koko keikan ajan myös lavasäteilyllään vakuuttanut Marjo Leinonen oli todella vedossa tulkinnassaan Chuck Berryn C’monista sekä intensiivisyyttä huokuneessa näkemyksessään Janis Joplinin Move Overista. Martha&The Vandellasin Nowhere to Run oli erinomainen kappalevalinta, mutta tällä kertaa se ei näkemyksessään yltänyt aivan korkeimpiin mahdollisiin sfääreihin.
Smackin esikoispitkäsoitto On You:lta poimittu, edesmenneeelle Smack-solisti Claudelle omistettu Completely Alone oli erittäin vaikuttava esitys ja pääsolistina siinä kuultiin Ranen Smack-jäsenyydestä huolimatta oikeutetusti Leinosta. Dave Lindholmin Canpaza Gypsys-yhtyeen debyyttilevyltä kuultiin kerrassaan svengaava tulkinta albumin parhaimmistoon kuuluvasta biisistä Soul Deep. Pari vähemmän tunnettua, ei niin ikimuistoista biisivalintaa, näiden joukossa harvinaisempaa Bo Diddleya, laski tunnelmaa aavistuksen.

When The Saints Go Marching in ei sekään noussut henkisyydessään aivan niin korkealle, kuin olisi voinut. Rock N’ Roll Bandin Come ’round Betty rullasi mainiosti ja setin päättäneet Leinosen raisut tulkinnat, joista mainittakoon encorena kuultu Joplinin Me and Bobby McGhee, päättivät laadukkaan keikan kerrassaan upeasti. Dave kitaroi arvonsa mukaisesti, mutta kolmikosta nousi kuitenkin erityisesti esiin suurimmaksi osaksi loistaviin tulkintoihin ja karismaattisen veikeään lavaesiintymiseen yltänyt Marjo Leinonen. Rane Raitsikka jäi rytmikitaristin ja taustalaulajan roolissaan pakostakin kaksikon varjoon. Shoeshinersin kiertue on selkeästä covereihin painottumisestaan huolimatta historiallinen. Kolmikosta ainoana Dave esitti myös omaa levytystuotantoaan. Pelkistetty on kaunista. Kiitos Shoeshiners!