Pelissä ihmisyyden olemus

Edinburgissa asuvan Hannu Rajaniemen esikoisromaani The Quantum Thief mykisti paikallisetkin kauniilla ja röyhkeällä englanninkielisellä proosallaan vuonna 2010. Anssi Autio vastasi suomennoksesta, joka ilmestyi vuotta myöhemmin, yhteistyössä Rajaniemen kanssa ja sama työnjako jatkui 2012 Fraktaaliprinssin ja myös sarjan viimeisen osan Kausaalienkelin (2014) kohdalla. Suomenkieliset ilmaukset, jotka englanninkielisessä tekstissä hyppivät suomalaisen silmille, tasoittuvat käännöksessä osaksi tekstiä, mutta fysiikan ja tekniikan termit erottuvat vieraskielisyydellään entistä enemmän.

Kausaalienkelillä on vaikea tehtävä sitoa yhteen aiempien osien langat, joista useimmat ovat mestarivaras Jean le Flambeurin juonien verkoston seurauksia. Yksi keskeisimmistä vapautti Kuningaspettäjän; algoritmin, jonka aloittaman pelin panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus. le Flambeuria kiinnostaa kuitenkin enemmän entisen vanginvartijansa ja kumppaninsa Mielen löytäminen. Heidän välissään ovat kuitenkin ihmiskunnan rintamalinjat, jotka etenevät kohti konfliktia, jossa ei määritellä ainoastaan ihmisidentiteetin suhdetta koneisiin, vaan koko jäljelle jäävän ihmisyyden muoto.

Rajaniemi pysyy kumartelemattomalle tyylilleen uskollisena, vaikka jo suomennoskin karsii pahinta monimutkaisuutta. Kirjailija ei vieläkään kuvaile tai selosta vaan luottaa lukijan ymmärtävän niin kognitiiviset data-agentit, Hawkingin moottorit kuin hahmojen motiivit tarinan kulkiessa. Vaikka aiempien sarjanosien hiljattainen lukeminen on suositeltavaa, teos on kuitenkin edeltäjiään lempeämpi lukijalle. Osa tästä johtuu varmasti suomennoksen paikalliselle lukijalle tarjoamasta hengitystilasta, mutta myös sarjan kypsymisestä: proosa on vieläkin kaunista ja tieteellinen pohja vahvaa, mutta ne tarjoillaan tasapainoisemmassa paketissa.

Kausaalienkeli onnistuu sitomaan sarjan lukuisat juonet yhteen ja välttää kummankin suurimmat ongelmat. Itseriittoisen proosan tai hajanaisen juonen sijaan ihmiskunnan koneisiin sitoutunut tulevaisuus saa enemmän lämpöä ja inhimillisyyttä kulkiessaan määrätietoisesti kohti loppua. Kausaalienkeli on osoitus, ettei Rajaniemi käyttänyt koko potentiaaliaan lupaavaan esikoisromaaninsa. Toivoa sopii siis, että kääntäjän ja kirjailijan menestyksekäs yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa.

Jani Ylönen