Yksityisiä rahoittajia houkutellaan rahoittamaan julkisia palveluita. Jos sovitut tavoitteet saavutetaan, rahoittaja saa tuottoa. Paperilla idea kuulostaa upealta, mutta löytyykö sijoittajia? – Pasi Huttunen, teksti & John Siebert, kuva
Perusidea on kauniin yksinkertainen. Olipa sitten kyse vaikka nuorison syrjäytymisestä, työhyvinvoinnista tai uusintarikollisuuden vähentämisestä, on ennaltaehkäisevään työhön vaikea löytää tarpeeksi julkista rahaa. Houkutellaan siis yksityiset sijoittajat rahoittajiksi lupauksilla tuotosta.
Tästä on kyse Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran vaikuttavuusinvestointiprojektissa, jossa pyritään saamaan käyntiin hyväntekeväisyyden ja voitontavoittelun rajamaille asettuvia vastuullisen sijoittamisen hankkeita. Sijoittaja saa takaisin enemmän kuin sijoitti, jos yhdessä sovittuihin tavoitteisiin päästään. Kapitalismin logiikka pyritään valjastamaan hyvinvointivaltion avuksi.
”Kapitalismin logiikka pyritään valjastamaan hyvinvointivaltion avuksi.”
Kuva: Pasi Huttunen
”On selvää, että julkinen talous on, jos nyt ei kriisissä, niin vaikeuksissa. Tarvitaan uusia innovatiivisia ratkaisuja. Vaikuttavuusinvestoiminen tuo yhteen sijoittajan, palveluntuottajan, tilaajan ja mittaajan. Saatu yhteiskunnallinen hyvä on todennettava ja sijoittajat saavat sijoitukselleen tuottoa sen mukaisesti”, kuvaili avustava asiantuntija Saara Lehtonen Sitrasta esityksessään yhteiskunnallisen markkinoinnin seminaarissa Joensuussa maaliskuun lopussa.
Vaikuttavuusinvestoiminen, joka on Sitran suomennos termistä impact investing, ei ole uusi asia. Erilaisia hankkeita on ollut runsaasti kehittyvissä maissa ja niiden avulla on tartuttu esimerkiksi ympäristöongelmiin monessa paikassa.
”Sekä kehittyvillä markkinoilla että ympäristökysymyksissä tapahtuu jo niin paljon. Me keskitymme nimenomaan hyvinvointiin”, johtava asiantuntija Marja Karttunen kertoo myöhemmin haastattelussa.
”Jos tavoitteet saavutetaan, kunta säästää kustannuksissa ja sijoittajat saavat investoinnilleen tuottoa”
Sitran tavoitteina on toisaalta saada muutama Social Impact Bond -hanke, alan kielenkäytössä sibbi tai kuten Taloussanomat termin Social Impact Bond suomensi, ”sosiaalibondi” käyntiin ja synnyttää Suomeen olosuhteet joissa vastaavia voi syntyä enemmänkin. Yksi julkisen sektorin työntekijöiden hyvinvointiin liittyvä hanke on jo käynnissä. Sitran asiantuntija kritisoi Taloussanomien suomennosta harhaanjohtavaksi. Karttusen mukaan se vie ajatukset joukkovelkakirjalainoihin, eikä siitä ole kyse.
”Hankkeen tavoitteena on vähentää sairauspoissaolopäiviä uuden palvelumallin avulla. Jos tavoitteet saavutetaan, kunta säästää kustannuksissa ja sijoittajat saavat investoinnilleen tuottoa”, Karttunen sanoo.
Britanniassa toteutettu ensimmäinen SIB-hanke pyrkii vähentämään vapautuneiden vankien uusintarikollisuutta Peterboroughin vankilassa. Palveluntarjoaja One Service tarjoaa niitä perusasioita, joiden tiedetään auttavan vankeja nousemaan yhteiskunnan marginaalista ja vankilakierteestä. Vapautuvia vankeja autetaan esimerkiksi löytämään asuntoja, hakemaan heille kuuluvia etuisuuksia, hankkimaan henkilöllisyysdokumentteja sekä saamaan apua terveysongelmiin, päihdeongelmiin ja vaikeuksiin perhesuhteissa. Ainakin hyvinvointivaltion kasvatti voi kysyä saman kysymyksen kuin pahamaineisen Lastensairaalan kohdalla: miksei julkinen sektori hoida tällaisia perusasioita?
Sosiaalibondi itse asiassa on julkisen sektorin tapa hoitaa asia. Sijoittajat antavat rahaa tuoton toivossa, yritys tai järjestö vastaa toteutuksesta, mutta julkinen sektori tilaajana vastaa asian hoitumisesta. Lastensairaalan kohdalla kerättiin lahjoituksia.
Karttunen korostaa, että SIB-hankkeiden kohdalla ei osteta palvelua vaan lopputulos. Rahoittaja saa tuottoa vasta todennetuista tuloksista. Se ei kuulosta huonolta idealta. Karttunen toteaa, että vaikuttavuusinvestointi ei ole julkisen sektorin korvaaja vaan sen täydentäjä. Suomen kunnissa käyttöön otettu tilaaja-tuottaja –malli tekee kenties täälläkin helpommaksi omaksua sosiaalibondien rakentamiseen tarvittavaa ajattelutapaa.
”Isossa-Britanniassa 60 prosenttia alle vuoden vankilatuomion saaneista palasi vuoden sisällä. Tämä on tietenkin huomattava haaste ja kustannus. Hanke oli tarkoitus toteuttaa kolmella tuhannen vangin ryhmälle. Ensimmäisen ryhmän tulokset tulivat viime kesänä ja uusintatuomioiden määrä oli laskenut 8,4 prosenttia. Jos määrä olisi vähentynyt kymmenen prosenttia, olisivat sijoittajat saaneet tuottoa jo ensimmäisessä vaiheessa”, Karttunen kuvailee.
Kuvaava luku on, että vuodesta 2010 vuoteen 2012 hankkeessa mukana olleiden vapautuneiden vankien uusintatuomiot vähenivät 87 prosentista 81 prosenttiin. Koko maassa uusintatuomioiden määrä nousi samalla aikavälillä 69 prosentista 79 prosenttiin.
”Vaikuttavuusinvestointi ei ole julkisen sektorin korvaaja vaan sen täydentäjä.”
Hanke ehditään toteuttaa kahdelle ryhmälle, mutta kolmas jää toteutumatta. Hanke menestyi niin hyvin, että samat toimenpiteet päätettiin ulottaa kaikkien koeajalle vapautuvien vankien saataville.
”Vertailuryhmä katosi, joten tulosten mitattavuuskin katosi, mutta toisen ryhmän osalta prosessi on yhä kesken. Kahden ryhmän pohjalta lasketaan kokonaisuus. Jos uusintatuomiot ovat vähentyneet 7,5 prosenttia tai enemmän saavat sijoittajat tuottoa”, Karttunen lisää.
Sen tärkeimmän tavoitteen, uusintarikollisuuden vähentämisen osalta hanke vaikuttaa siis menestykseltä, eikä sijoittajienkaan kirvestä ole vielä heitetty kaivoon. Britanniassa sosiaalibondeja on tekeillä jo toistakymmentä ja lisäksi niitä on muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.
Lähde: Sitra
”Säätiöiden ja enkelisijoittajien kanssa on keskusteltu ja kiinnostusta on, mutta tämä on uusi ja aika monimutkainen tuote, johon tutustuminen vie sijoittajiltakin aikaa. Käytännössä tarvitaan kyllä myös sijoittajalta selvä halu edistää yhteiskunnallisia asioita. Esimerkiksi Peterboroughissa sijoittajina on pääasiassa säätiöitä”, Karttunen sanoo.
Kiinnostus vastuulliseen sijoittamiseen kasvaa sekä maailmalla että Suomessa. Karttunen muistuttaa, että millenniaalit, vuosina 1980-2000 syntyneet näyttävät haluavan myös sijoittamiseltaan muutakin mielekkyyttä kuin rahallisen tuoton. Lisäksi jatkuva puhe julkisen sektorin ahdingosta luo kysyntää muille tavoille rahoittaa palveluja.
”Käytännössä tarvitaan kyllä myös sijoittajalta selvä halu edistää yhteiskunnallisia asioita.”
Karttunen arvioi, että kymmenen vuoden päästä ollaan vaikuttavuusinvestoimisen suhteen Suomessa jo paljon viisaampia. Tällä hetkellä näyttöä sen toimivuudesta ei vielä ole suuntaan tai toiseen.
”10 vuoden päästä on ainakin tuloksia jo ensimmäisistä hankkeista. Meillä tämä nyt tekeillä oleva SIB-hanke on kolmivuotinen. Maailmalla hankkeiden kesto on vaihdellut kolmesta seitsemään vuoteen. Tavoitteena olisi, että muutaman vuoden päästä olisi vaikuttavuusinvestoimisen ekosysteemi kasassa. Ehkä myös osaltaan on pystytty hiukan helpottamaan kestävyysvajetta.”
On kiinnostavaa seurata, tarttuuko elinkeinoelämä tilaisuuteen kantaa yhteiskunnallista vastuuta. Yksi hyvä mahdollisuus on nyt tarjolla, ja tuottoakin saattaisi tulla.