Peer Günt: Peer Günt

Eräs kaikkien aikojen kotimaisista esikoislevyistä

Kouvolasta räjähti viimeistään vuonna 1984. Rockin SM-kisavoiton jälkeen nopeasti äänitetty ja jo maaliskuussa 1985 ilmestynyt Peer Güntin debyyttipitkäsoitto on eräs kaikkien aikojen komeimmista kotimaisista debyyttilevyistä. Sen kappaleet olivat olleet olemassa jo pidemmän aikaa, mikä osaltaan selittää biisimateriaalin vahvuutta.
Avausraita, myös kiistattomaksi keikkabravuuriksi muodostunut I Don’t Wanna Be A Rock N’ Roll Star tiivisti yhtyeen ideologian. Biisikolmikko, jonka muodostavat aavistuksen iisimpi Bad Girls, riffikilleri Big Tits sekä sovituksellisesti varsin kekseliäs Wild Women edustaa Güntin esikoista tekstillisesti ärhäkimmillään.

Fuck the Jazz on myöhemmin omistettu Porille ja niin ikään todelliseksi keikkaässäksi osoittautunut Train Train lienee yhtyeen juna-aiheisista iskuista kaikkein legendaarisin. Kulkevaa rokkausta tarjoava Hard through the Night oli sekin keikkaohjelmistossa vielä parikymmentä vuotta levyttämisensä jälkeen. Bluesahtavampaa tyyliä edustava Street 69 lukeutuu myös esikoisen kirkkaimpiin klassikoihin ja vimmainen Don’t Wait for Us saa kantaa longarin unohdetun klassikon kunniakasta titteliä. Päätösraita Way Back Home liippaa melodialtaan melkoisen läheltä erästä toista debyytin raitaa, eikä sitä soitettu koskaan livenä. Mainio ralli joka tapauksessa.
Nikin, Twist Twistin ja Tsöötzin esikoinen sisälsi kymmenen klassikkoa. Vielä samana vuonna ilmestyneellä minilp:llä Through the Wall oli tarjottavanaan niitä vähintään pari lisää, eli todella kaunis slovari Losin’ My Mind sekä viimeisimmälle studioalbumille Buck the Oddsille uudelleen versioitu Red Chevy.

Lopullisesti Güntin uran sinetöi nousukiitoon vuoden 1986 kakkostäyspitkä Backseat, jonka kymmenestä kappaleesta kahdeksan syntyi kahden viikon intensiivisessä luomissessiossa.