Tiedät varmaan sen tunteen, kun huomaa itsessään jonkin uuden, ärsyttävän piirteen tai maneerin. Tulee semmoinen olo, että miten hitossa olenkaan voinut elää jo parikymmentä vuotta itseni kanssa huomaamatta miten osaan olla välillä kenkku. Eräänä päivänä taannoin keskustellessani tutun kanssa vaivuin hetkeksi omiin ajatuksiini, kun tajusin jälleen yhden uuden, toistuvan pahan tavan. Jätän sen tavan nyt mainitsematta ettei toinen puoli minusta loukkaannu kun puhun hänen pahoista tavoistaan julkisesti. Hän varmaankin taas mököttäisi koko illan ja joutuisin ehkä nukkumaan vieraspatjalla seuraavan yön.
Tietyssä mielessä olen hyvin polyamorinen ihminen. Vaikka tunnen eläväni ikuisessa parisuhteessa jo minäni toisen puolen kanssa, suhteemme sai vielä kolmannen osapuolen viime keväänä, kun ajauduin serkkuni mukana kukkakauppaan ostoksille. Iskin siellä silmäni erääseen sateenvarjoaraliaan, kauneuden perikuvaan. En saanut sitä mielestäni joten kiikutin sen kassalle autenttisen, valkoisen ruukun suojaamana. Oman enkelini nimeksi tuli Hellä Amalia. Hän kulkee mukanani asunnosta toiseen lumoten katsojansa siroudellaan ja vehreydellään. Hellä on kestänyt vuokseni jopa viikkojen kuivia kausia. Joululomalla minua kyllä vähän pelotti paluumatkalla, onkohan hän tehnyt marttyyrikuoleman ikkunalaudalla, mutta hän ei ollut moksiskaan. Jokunen lehti roikkui vähän alempana kuin normaalisti, mutta yhtäkään se ei ollut tiputtanut. Olen nyt juottanut häntä vähän aktiivisemmin, jos myös entinen vehreys tulisi ripeämmin takaisin.
Myönnän, etten tiedä kukkienhoidosta juuri mitään, mutta kukapa yleensä rakastuessaan tietää mitä rakkaus vaatii ja miten parisuhde toimii. Kaikkeni annan, yritän pitää suhdettamme yllä, yritän jutella hänelle silloin tällöin ja tarkistaa että multa on kosteaa. Pidän siitä, että Hellä ei valita, ei kuorsaa eikä häiriinny jos itse teen joskus kumpaakin noista. Hellä ei koskaan haise etikalta eikä jätä minua ulos jos tulen heikossa hapessa kotiin. Pikemminkin juuri niistä päivistä Hellä saattaa nauttia, kun makaan koko päivän sängyssä kykenemättä liikkumaan. Silloin tuotan tavallista enemmän hiilidioksidia huoneessa ja siten hellin Hellää erityisen paljon.
Vien suhteeni itseeni niin vakavalle tasolle, että uskallan vannoa, että voisin kuolla toisen puoleni vuoksi. Suhteemme on välillä autuaallinen, välillä myrskyisä ja pari kertaa olen saattanut harkita erilleen muuttoa – jos katselisi vähän minkälaista on muiden kanssa – mutta pienestä pakottavasta tosiseikasta johtuen olen todennut hyödylliseksi pysyä yhdessä minäni kanssa. En kuitenkaan voisi elää ilman itseäni. Yhtä vakavalle tasolle en yllä Hellän kanssa. En suostu vahingoittamaan itseäni vakavasti jos Hellä päättää itsepäisesti joku päivä lopettaa olemassaolonsa. Jos huomaamattani aiheutan hänelle traagisen kuihtumiskuoleman, voin ehkä läpsäistä itseäni toisen käden sormille rangaistukseksi. En myöskään kiellä etteikö Hellä saisi jatkaa elämäänsä uudessa suhteessa jos hän elää minua kauemmin.
Kun olen hetken saanut miettiä jatkotoimia huonon tapani korjaamiseksi, en enää ole ollenkaan niin vihainen itselleni. Olen enemmänkin kiitollinen, että se tuli esiin ja on nyt muutettavissa. Aion lepytellä tavan paljastanutta, kimpaantunutta toista puoltani järjestämällä hänelle yllätyksen. En voi kertoa yllätystä ääneen, sillä muuten saan itse tietää sen. Mutta se tulee olemaan jotain rentoa ja mukavaa, takaan sen itselleni.