Maiju Parviainen tutkii väitöskirjassaan seksuaaliterapeuttien näkemyksiä seksin ja parisuhteen suhteesta. Kun parisuhteessa ilmenee ongelmia jotka liittyvät seksiin, käännytään seksologin tai seksuaaliterapeutin puoleen. Sukupuolentutkimusta Itä-Suomen yliopistossa jatko-opiskelijana opiskelevan Maiju Parviaisen mukaan seksologian kenttä kaipaa ravistelua. Valmisteilla olevassa väitöskirjassaan Parviainen tutkii muun muassa seksuaaliterapeuttien näkemyksiä siitä, mitä seksi merkitsee tai mitä sen pitäisi merkitä parisuhteen viitekehyksessä.
”Minua on jo pitkään häirinnyt seksuaaliterapeuttien näkökulman yksipuolisuus. Vallalla on yhden totuuden malli, jonka mukaan seksi ja parisuhde ovat lähtemättömästi yhteen hitsautuneita. Muuta tietä ei tunnu olevan olemassakaan.”
Myös julkisuudessa on useimmiten esillä käsitys, jonka mukaan seksi on vankkumaton osa parisuhdetta. Ja jos sitä ei ole lainkaan tai tarpeeksi usein, ovat asiat pahasti pielessä.
”Sanotaan että seksi tuo parisuhteeseen terveyttä, hyvinvointia ja onnellisuutta. Seksistä tehdään niin tärkeä ja myönteinen asia, että jos seksiä ei halua, ei yksinkertaisesti voi olla terve ja hyvinvoiva.”
Usein ongelmat alkavat, kun parisuhteessa jompikumpi on haluton seksiin. Yleensä puhutaan parisuhteessa elävien naisten haluttomuudesta ja ”pihtaamisesta”, vaikka yhtä hyvin mieskin voi olla haluton. Haluttomuuteen saattaa liittyä enemmän tai vähemmän tietoista vallankäyttöä ja se voi olla merkki pariskunnan dynamiikan syvemmistä ongelmista. Parviainen haluaa kuitenkin kysyä, miksi haluttomuus nähdään automaattisesti pahana asiana.
”Aineistostani käy ilmi, että seksuaaliterapeutit kohtaavat pariskuntia joilla ei ole seksiä lainkaan ja tästä huolimatta parisuhde koetaan onnelliseksi.”
Kulttuuri-ilmapiiri, normit ja asenteet määräävät pitkälti, että seksi kuuluu parisuhteeseen. Parisuhteen haluton osapuoli voi taas kokea seksin velvoitteena tai vain epäkiinnostavana asia. On selvää, että parisuhteen molempien osapuolten tulisi olla tyytyväisiä suhteeseen. Parviaisen mielestä onkin ongelmallista, että haluttomuuteen tarjotaan yleensä ratkaisuksi joko eroa tai seksiin myöntymistä.
”Seksuaaliterapeutit voisivat tarjota muitakin keinoja parisuhteen säilyttämiseksi kuin seksipakon.”
Parviainen väittää, että useimmat terapeutit toimivat vastaavissa tilanteissa omien käsityksiensä, eivät niinkään ammatillisten käytäntöjen mukaan. Pariskuntien seksuaalista haluttomuutta käsitellään seksologian tiedon kautta, mutta kun on kyse vaihtoehtoisista parisuhteen muodoista, kuten avoimista suhteista tai polyamoriasta, tuntuu seksuaaliterapeuteilta puuttuvan yhteinen linja. Yksittäisten terapeuttien käsitysten välillä voi olla suuriakin eroja.
”Vapaat suhteet nähtiin aineistossa useimmiten uskottomuuden valossa, vaikka kyse on eri asiasta. Tietenkään avoin suhde ei ole patenttiratkaisu mihinkään parisuhteen ongelmista, mutta on ihmisiä joille se voi olla yksi vaihtoehto.”
Seksologia perustuu pitkälti psykologiaan ja koulutus on painottunut terveys- ja lääketieteisiin. Kulttuuri- ja yhteiskuntatieteilijöiden näkökulmat seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta eivät myös itse seksologiksi opiskelleen Parviaisen mukaan saa juurikaan tilaa.
”Parisuhdetta voidaan tarkastella eri näkökulmista. Meillä tutkijoilla voi olla samanlaiset tavoitteet seksologien kanssa siitä, miten parisuhdetta voitaisiin katsoa eri tavoin, ja kuinka tätä elämää pitäisi elää. Keinot voivat olla vain erilaiset.”
Seksi ja seksuaalisuus ovat merkityksellisiä asioita useimmille meistä. Feministit ovat vuosikymmeniä kyseenalaistaneet heteroseksin normit, mutta naisten ja miesten välisessä dynamiikassa tuntuu edelleen olevan parantamisen varaa.
”Tutkimuksessani pistää silmään seksiin painostaminen ja seksiin myöntymisen tunnistamisen ja tunnustamisen vaikeus. Mielestäni on outoa, että haluttomuus nähdään ongelmana, mutta seksiin vastentahtoisesti myöntyminen on normaalia.”
Niillä pariskunnilla joilla on seksiin liittyviä haasteita, voitaisiin syyllistämisen sijaan keksittyä siihen, mikä tekisi seksistä oikeasti nautinnollista molemmille osapuolille – myös naiselle.
”Jos seksi on naiselle pakkopullaa, on asiaan syytä paneutua, mutta ei sen takia että parisuhteessa pitää olla seksiä tai koska mies sitä haluaa.”