Paikka jossa saa olla oma itsensä

Teksti: Sanni Koivumäki
Kuvat: Juuso-Valtteri Kivimäki
Tavallisten ihmisten kerhon varapuheenjohtaja Lenni Alén toivoo yliopistolta lisää ohjausta ajanhallintaan opinnoissa.

Tavallisten ihmisten kerho on kokoontunut ISYY:n kerhotilassa kerran kuukaudessa viime vuoden syksystä lähtien.

Varapuheenjohtaja Lenni Alénin mukaan idea kerhoon syntyi tarpeesta löytää neurologisesti poikkeaville sopivaa harrastustoimintaa. Alén oli käynyt ystävänsä kanssa Pohjois-Karjalan ADHD-, autismi- ja dysfasiayhdistys Aksoni ry:n tapaamisissa, mutta ikääntyneiden kävijöiden elämäntilanteet tuntuivat nuorista opiskelijoista kaukaisilta. Tarvittiin paikka, jossa yliopistolla opiskelevat autismikirjon henkilöt voisivat tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia.

Neurologisesti poikkeavien lisäksi kerho toivottaa tervetulleeksi introvertit ja ”muuten vaan oudot”, kuten kerhon esitteessä kerrotaan.

”Halusimme, että kerhoon voisivat löytää myös ne, joilla ei ole virallista diagnoosia”, Alén selittää.

Neurologisista poikkeavuuksista puhutaan vähän, eivätkä kaikki ole välttämättä huomanneet hakea itselleen apua ja diagnoosia. Sen ei haluttu olevan este kerhossa käymiselle.

Autismi- ja aspergerliiton mukaan autismikirjon häiriö on neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa vuorovaikutustaitoihin ja siihen, miten henkilö viestii muiden ihmisten kanssa.

Yliopistolla voi olla vaikea tutustua ihmisiin ja löytää ystäviä. Autismikirjon häiriö vaikuttaa myös aisteihin, ja siksi kaikkeen harrastustoimintaan osallistuminen ei välttämättä ole mahdollista. Juhlissa ja kerhoissa on usein liikaa ihmisiä ja meteliä.
Tavallisten ihmisten kerhossa saa olla oma itsensä, ja kaikkia kunnioitetaan, vaikka käyttäytyisi joskus eri tavalla kuin muut. Kerholla on myös oma Facebook-ryhmänsä ”Tavallisten ihmisten kerho”.

Kerhon kokoontumisissa jutellaan, syödään keksejä, väritetään värityskirjoja ja suunnitellaan tulevia tapaamisia. Varapuheenjohtaja Alén kutsuu kaikki halukkaat mukaan kerhon toimintaan. Diagnoosia tai edes outoutta ei vaadita: tärkeintä on kunnioitus jokaisen kerholaisen erityisyyttä kohtaan.
Kerhon puheenjohtajan vaihdettua paikkakuntaa myös aktiivisille toimihenkilöille on tarvetta.

Yliopisto on ottanut Alénin häiriön hyvin huomioon, mutta erityisesti opintojen alussa olisi kaivannut lisäohjausta.

”Yläasteella tai lukiossa ei ollut mitään opetusta esimerkiksi ajanhallinnasta”, Alén muistelee.

Biologiaa opiskeleva Alén jatkaa, että joillain kursseilla on vaikea työskennellä, kun opiskelijoita voi olla pienessä tilassa jopa neljäkymmentä ja kaikki puhuvat toistensa päälle. Autismikirjon henkilöiden haasteet opiskelussa ovat siis samanlaisia kuin kaikilla muillakin opiskelijoilla, vain tavallista voimakkaampina.