Keskustelu transatlanttisesta vapaakauppasopimuksesta eli TTIP:stä on herännyt viime aikoina tämänkin lehden sivuilla. Tässä kirjoituksessa keskityn Kanadan ja EU:n väliseen vastaavaan vapaakauppasopimukseen eli CETA:an.
”Taas yksi lyhenne!”, saattaa lukija parahtaa. On tärkeää tiedostaa mitä sen takana on. Lyhyesti sanottuna CETA on TTIP:n isoveli. Sopimus sisältää samat investointisuojajärjestelmät, joiden avulla luodaan rinnakkainen oikeusjärjestelmä sijoittajille, vaikkei sille suoranaista tarvetta ole. Tarkoituksena onkin EU:n kauppakomissaarin mukaan näyttää mallia muulle maailmalle.
Millaista mallia länsimaat sitten haluavat näyttää? Sellaistako, etteivät ne ole kovin tosissaan demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen suhteen? CETA-sopimusneuvotteluja, kuten TTIP:tä, kuvastaa epäusko avointa kansalaiskeskustelua kohtaan. Nyt edes vaaleilla valituille edustajillemme ei aiota antaa mahdollisuutta käsitellä koko sopimusta eduskunnassa ennen sen ratifiointia.
Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on esittänyt CETA:n alustavaa hyväksymistä komission toimesta ennen kuin jäsenmaat pääsevät keskustelemaan sopimuksen sisällöstä. Tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi ja muut maat ostaisivat sen kuuluisan sian säkissä. Riippumatta siitä mitä mieltä on itse sopimuksesta, tällainen toimintatapa on helppo todeta auttamattoman vääräksi.
Brexitin jälkeen emme tarvitse vähemmän vaan enemmän demokratiaa. Näin mittavan sopimuksen ollessa kyseessä ei riitä, että Euroopan unionin neuvosto äänestää asiasta. Brysselissä EU-kansalaisten oikeutetut huolenaiheet on helppo ohittaa.
CETA:n vastustajien näkökulmasta sopimusta olisi vaikea pysäyttää, jos se EU-komission nahkapäätöksellä otettaisiin alustavasti käyttöön. Tähän Juncker tähtääkin, koska hän on tietoinen, että CETA:n läpimeno kansallisissa parlamenteissa ei olisi läpihuutojuttu.
On helppo sanoa, että suomalaisen tallaajan mielipiteillä ei ole väliä. Jos emme vaadi kansanedustajiamme käyttämään heille vaaleilla suotua mandaattia päättää asioistamme, voivat he mennä EU:n selän taakse. Valitettava totuus on, että poliittinen eliittimme on vapaaehtoisesti antanut päätöksenteon vetäytyä pois kansallisista parlamenteista.
Jokainen meistä voi vaatia meppejä kertomaan kantansa CETA:n suhteen, eli pitäisikö CETA alustavasti hyväksyä ennen kuin kansalliset parlamentit ovat saaneet käsitellä sopimusta. Twitteristä heidät tavoittaa parhaiten. Joku saattaa vastatakin.
Tuulia Reponen, opiskelija, Joensuu