Kuopion kulttuuritarjonta on taas näyttänyt kykenevänsä väsyttämään kovemmankin kulkijan, kun kevät on alkanut puskea esiin pitkän talven pimeästä peitteestä. Viimeiset viikot olen fillaroinut tuiskussa kuin leudossakin säässä keikalta keikalle. Teatterit tarjoavat elämyksiä Cantista Ahoon ja Lundaniin, elävissä kuvissa pyörii enemmän leffoja kuin suinkaan ehtii käydä katsomassa.
Kuopion Ylioppilasteatterikin räväyttää ilmoille viikonlopullisen täyttä taiteen ilotulitusta Lyhytteatterifestivaaleilla Nuamoilla. Kun on halukas myös sivistämään itseään yliopiston puolella, voi ottaa osaa Kuopion ensimmäiseen yliopiston Symposiumiin, missä keskustellaan rakkaudesta mitä monipuolisimmin. Ihastuttavia professoreita on tulossa jakamaan omia näkemyksiään ja kuulemaan myös juuri sinun ajatuksiasi.
Menneenä sunnuntaina K-klubille saapui kiertueella kulkeva Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo. Esitys oli käsittämättömän intensiivinen loikka toiseen ulottuvuuteen. Yleisö imeytyi yhdeksi massaksi, joka vastaanotti tuon blues-folk sankarin hullun sairaan kurittomia sanoituksia ja jammailevia, unelmiin uinuttavia melodioita. Jos olit paikalla, onnittelut. Teit hyvän päätöksen. Sinulle taas, joka jäit kotiin katsomaan televisiota ja kaivamaan napanöyhtää – hah! Senkin kurainen aaltopahvilaatikko. Harkitse seuraavalla kerralla kahdesti ennen kuin menetät taas uuden mahtavan kokemuksen.
Ole terävä kuin paperi joka viilsi sormeesi haavan kun olit lapsi ja elä tuhannesti kun siihen taiteen avulla annetaan mahdollisuus. Ei jää aikaa rutista ettei ole tekemistä.