Suomalainen pääministeri-instituutio kärsi kolauksen Joensuussa 14. maaliskuuta. Juha Sipilä (kesk.) ei uskaltanut kohdata häntä vastaanottamaan saapuneita opiskelijoita vaan hiipi Carelia-saliin takaovesta. Edellisellä viikolla kukaan hänen hallituksensa ministereistä ei vaivautunut ottamaan vastaan opiskelijoiden suurmielenosoitusta Helsingissä.
Vaikka Sipilä olisi voinut napata helpon mediavoiton, pelasi hän suoraan protestoivien opiskelijoiden pussiin. Mielenosoittajat halusivat viestiä, että pääministeri ei joko ymmärrä opiskelijoiden ja yliopistolaisten hätää tai ei välitä siitä. Sen vuoksi haluttiin sanoa, että hän ei ole tervetullut seminaaripuhujaksi Itä-Suomen yliopiston kampukselle. Ja nyt hän sitten todellakin luikki salamyhkäisesti sisään.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa Sipilä olisi marssinut sisään rakennuksen pääovesta ja pysähtynyt kuulemaan opiskelijoiden huolia ja kritiikkiä. Toimittajat olisivat napsineet villinä kuvia, tehneet kynät sauhuten muistiinpanoja ajatustenvaihdosta ja lehtijutut päivästä olisivat olleet hyvin erilaisia. Jopa se seminaarin aiheena ollut biotalous olisi luultavasti saanut hiukan huomiota jos Sipilä olisi osannut sammuttaa kytevät liekit. Mielenosoittajien kritiikki olisi ollut kovaa, mutta aidon tuntuinen kohtaaminen olisi rauhoittanut tilannetta. Nyt kävi päinvastoin.
Mielenosoituksen edetessä oli helppo aistia se hetki jolloin opiskelijoiden joukkotunne vaihtui rakentavasta protestoinnista ärtymykseen ja turhautumiseen. Se tapahtui melko tarkalleen silloin, kun tuli tieto, että Sipilä oli jo salissa, eikä aikoisi kohdata mielenosoittajia. Poliisi otti lopulta kiinni kaksi mielenosoittajaa, jotka harjoittivat passiivista vastarintaa ja lisäksi se epäilee yhtä henkilöä aiheettoman palohälytyksen aiheuttamisesta. Eihän se ole oikea tapa protestoida, mutta jos joku mielenosoittaja tosiaan laukaisi sen palohälytyksen, niin symbolisesti se on täysin ymmärrettävä ja tehokas viesti. On syntynyt tunne, että hallitus ei kuuntele.
Huomionarvoista on, että ketään ei uhattu eikä mitään hajotettu. Tuskin kukaan kovin vakavissaan ajattelee, että yliopisto-opiskelijat olisivat olleet todellinen riski pääministerin turvallisuudelle. Voi olla, että kyseessä oli pääministerin turvallisuusväen päätös eikä hänen halunsa välttää vaikea kohtaaminen, mutta ei se tilannetta juuri paranna. Ja siitäkin kantaa silti vastuun Sipilä itse.
Suomen tasavallan pääministeriltä odottaisi sen verran rohkeutta, että hän olisi valmis keskustelemaan häntä vastaanottamaan saapuneiden ihmisten kanssa. Etenkin jos hän suunnittelee leikkaavansa näiden ihmisten toimeentulosta noin 25 prosenttia.
Kirjoittaja on Uljaan Joensuun kampustoimittaja
Toivo Haimin raportti mielenosoituksesta: Opiskelijat protestoivat Sipilää vastaan Joensuussa