Uni ja todellisuus kietoutuvat
Indierock-yhtye NEØVin debyyttilevyllä tunnelmoidaan eskapistisissa maisemissa. Uni ja todellisuus kietoutuvat toisiinsa ja kuin huomaamatta kuuntelija matkaa kuumailmapallossa kohti nousevaa aurinkoa.
Ensimmäisestä Neufvoinin Robokop EP:stä lähtien yhtyeen äänimaailman ytimessä on ollut kontrasti, jossa sähköinen kitaravalli kohtaa ja kauniit melodiat. Olennaisessa osassa ovat olleet myös mielenkiintoiset rytmit, monipuolinen kosketinsoittimien käyttö ja perkussiot. Nyt Neufvoinista on tullut NEØV.
Ensijulkaisu Orange Morning tavoittelee entistä suurempia tunnelmia ja syväluotaavampia maisemia onnistuen siinä pääpirteissään kiitettävästi. Levyn aloituskappale Faces Against Orange Rain tempaa kuuntelijan välittömästi omaan maailmaansa kirpeillä kitaramelodioillaan. Anssi ja Samuli Neuvosella on korvaa tarttuville sävelkuluille, jotka eivät kuitenkaan kulu kuunnellessa.
Meininki on parhaimmillaan pysäyttävä ja jopa häiriintynyt, kuten kappaleessa Mellow. Tuntuu, kuin katselisi vanhaa hidastettua videokuvaa omasta lapsuudestaan. Sahaavat kitararaidat petaavat kauniita melodioita ja taustalla soi junnaava, rauhoittava komppi. Kertosäkeen teräväreunaiset kitaranrääkäisyt nostavat ihon kananlihalle. Se jos mikä on hyvä merkki.
NEØVin äänimaailma eroaa Neufvoinista siinä, että alkuaikojen tyypillinen rock-vivahteikkuus on jäänyt taka-alalle. Kaltaiselleni perinteisemmälle rokkidiggarille tämä voi olla epämieluinen tieto, sillä ensimmäisellä Robokop EP:llä oli paljon tarttuvia, raikkaita riffejä, jotka jättivät janoamaan lisää. Pitkäsoitolla ei vastaavanlaista riffivetoista groovea juurikaan kuule, sillä pääpaino on taiteellisemmassa kokonaisuudessa. Kun tämän olennaisen muutoksen ymmärtää ilmaisun vapautumisena, voi Orange Morning -levyä nautiskella hyvillä mielin.