Kevättalvella 1992 ilmestynyt Haloo oli se levy, joka lopullisesti nosti Neljän ruusun suomirockin ykkössarjaan. Albumi sisältää huomattavan monipuolista tuotantoa ja on kestänyt ajan hammasta erinomaisesti. Rajuja kitararockbiisejä pitkäsoitolla edustavat kuolleita rocklegendoja tekstissään vilisevä Viikatemies diilaa, pitkään keikkaohjelmistossa pysynyt 2011 ja Chicagon tuulet.
Radikaaleihin slovareihin lukeutuvat Neuvostoliitto sekä suuriksi hiteiksi muodostuneet Tie ajatuksiin ja Sun täytyy mennä. Aikakauden lehti- biisin melodiassa on silkkaa iskelmällisyyttä ja Pullaa sekä Viisastun salaa –raidat edustavat tuonaikaista Ruusu-soundia konevoittoisimmillaan. Sähäkän kitarariffin ja onnistuneen tekstin kombinaatio Juppihippipunkkari oli levyn megamenestys, mutta upean melodiset Hyvät ajat ja Matka on syvä lienevät 20 vuotta myöhemmin Haloon parhaat raidat.
Bonusbiiseinä ovat alun perin ainoastaan Juppihippipunkkari-singlen b-puolella julkaistu pikkuhelmi Soitat viulua, pianoinstrumentaali Lumo ja ainoana täysin ennenjulkaisemattomana kappaleena Neumannin leadvokalisoima Selkärankaa. Muistutettakoon, että ennen Haloota Ruusut julkaisivat jo neljä tasokasta levyä, joista ainakin Kasvukipuja ja Hyvää päivää ansaitsevat klassikkostatuksen. Aikanaan jopa platinaa myynyt Haloo ansaitsee silti kevyesti juhlajulkaisunsa.