Vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä
Kuuden vuoden levytystauon jälkeen kotimaisen rockin ikoneihin lukeutuva Neljä ruusua tekee paluun onnistuneen pitkäsoiton kera. Tarttuvakertosäkeinen Seitsemän päivää selvinpäin ja erityisesti nimikappale Katkera kuu lupasivat hyvää ja Raken tuottamalla Ruusujen uutukaisella onkin tarjottavanaan useita potentiaalisia Ruusu-klassikoita.
Pitkäsoitto merkitsee luontaista jatkumoa aikaisemmalle tuotannolle, mutta sisältää kuitenkin musiikillisia kaikuja jopa aivan yhtyeen varhaisvaiheilta. Erityisen myönteistä onkin ajoittainen kitaralataus, jonka veroista ei Ruusujen tuotannossa liene kuultu sitten Haloon rankimpien rockrypistysten.
Avausraita Tyhjä pää käy flashbackista vuoteen 1987 ja sisältää häpeilemättömän Rolling Stones-henkistä kitarointia. Nuori ikäisekseen kuvaa asiaankuuluvan rockvetoisesti keski-ikäistä bilettäjää ja astetta iisimpi Kurjuuden kartano lukeutuu upeine melodioineen, viime kädessä lohdullisine teksteineen ja mainioine kitarasooloineen albumin huippuhetkiin. Tähtisilmä yhdistää vakavan prostituutioaiheen koukuttavaan kertosäkeeseen ja Toiset saa – raitaa värittää Haloo Helsinki – yhtyeen Ellin rap-osuus.
Tekstissään tarkoituksenomaisen kliseehakuinen Yöelämää edustaa tuoretta albumia konevoittoisimmillaan. Valot sammuu sekä erityisen tyylikäs päätösraita Tallinnan aallot tuovat kokonaisuuteen koskettavaa melankoliaa. Ruusujen uutukainen täyttää ainakin diggareiden odotukset. Niille, joille Kasvukipuja on ikuisesti tärkeä levy, Katkeran kuun kitararockiin lukeutuvat kappaleet tarjoavat silkkaa nannaa.
Klubikiertueen voimakkaasti uudistunutta settilistaa on luonnollisestikin päästävä todentamaan.