Tähän mennessä seksiroboteista ovat innostuneet lähinnä miehet naisten turvautuessa vanhaan tuttuun hieromasauvaan. Aihealue ei ole enää mitään tieteistarinointia, sillä esimerkiksi tekniikan tohtori Pentti O. A. Haikkonen kysyy teoksessaan ”Tietoisuus, tekoäly ja robotit” (2017): ”Miten paljon pitäisi paheksua seksirobotteja?” Seksuaalista mielihyvää tuottavat ihmisnaisen kaltaiset robotit ovat jatkoa puhallettaville nukeille. Parhaimmat niistä näyttävät ja kuulostavat erehdyttävästi ihmismäisiltä, tämän lisäksi ne reagoivat kosketukseen, ovat miellyttäviä koskettaa ja kostuvat oikeista paikoista.
Vaikuttaa siltä, että vuonna 2016 HBO:n eetteriin täräyttämä scifisarja Westworld, jonka keskeisiä tapahtumapaikkoja on seksirobottien bordelli, on pian todellisuutta. Itse asiassa seksirobottibordellit ovat jo saapuneet Eurooppaan. Niitä löytyy ainakin Espanjasta, Saksasta ja Isosta-Britanniasta.
Seksirobotteja markkinoidaan lupauksella, että ne täyttävät asiakkaan villeimmätkin toiveet. Tosin barcelonalaisen Lumidolls-bordellin omistaja Sergi Prieto kertoo vetäneensä rajan raiskaus- ja pedofiliapyyntöihin. Kysyntää ja valmistajia kuitenkin lapsiseksiroboteillekin riittää.
Ymmärrettävästi kaikki eivät suhtaudu seksirobotteihin ilolla. Niihin liittyy vaikeita eettisiä kysymyksiä. Merkittävin niistä on ehkä tämä: miten seksirobotit vaikuttavat sukupuolten tasa-arvoon? Pitäisikö feministinä huolestua seksirobottien saapumisesta markkinoille?
Seksirobottien vastaisen kampanjan johtajan Kathleen Richardsonin mukaan seksirobottien kehittäminen johtaa naisten ja lasten lisääntyvään seksuaaliseen esineellistämiseen. Richardson nojaa argumenttinsa siihen, että prostituutio itsessään, kuten hän seksityötä nimittää, esineellistää naista ja seksirobotin toimittamana tämä vahvistaa olemassa olevaa epätasa-arvoa.
Richardson edustaa kantaa, jonka mukaan seksityöläinen ei ole asiakkaaseen nähden tasavertainen, koska seksisuhteesta puuttuu tämän suostumus. Seksimyönteisten kolmannen aallon feministien silmissä Richardsonin näkemys vaikuttaa viktoriaaniselta. Heidän mukaansa seksityöläinen on itsenäinen toimija, sikäli kun ei ole ihmiskaupan uhri, ja tekee ruumiillaan mitä haluaa.
Seksirobottien vastainen kampanja julistaa, että seksirobotit vähentävät ihmisten kokemaa empatiaa toisiaan kohtaan, sillä empatia voi kehittyä ainoastaan vastavuoroisessa ihmissuhteessa. Väitteen piilo-oletus on, että seksirobotit korvaavat kaikenlaiset vastavuoroiset ihmissuhteet ystävyydestä parisuhteeseen.
Seksirobottien puolustajien mielestä näin ei ole. Heidän mukaansa ne toisivat lohtua yksinäisyyteen tuomituille ujoille miehille. Tässä tulkinnassa uhri ei ole nainen vaan yksinäinen mies, joka ei kykene löytämään vapaata naista seksuaalisia tarpeitaan täyttämään.
Ei seksirobottimarkkinoilla suinkaan ole naisia unohdettu. Seksirobottiyhtiöt kuten Real Doll ovat paraikaa suunnittelemassa naisten seksuaaliset fantasiat täyttäviä miesrobotteja. Ne vaativat vastaavia naisseksirobotteja enemmän kehittelyä, sillä niille suunnitellaan aktiivisia ominaisuuksia.
Onko luvassa siis tasapuolista esineellistämistä? Vaikea sanoa, mutta seksirobottien kieltäminen tuntuu myöhäisheränneeltä. Samalla voisi kieltää kaiken seksin, joka ei lisää empatiaa. Ensimmäisten joukossa listalla olisivat yhden illan jutut. Kokonaan toinen kysymys olisi kuka asiaa valvoisi.
Seksirobotit haastavat epäilemättä käsityksemme seksistä. Mitä seksin tulisi meille merkitä? Onko kyse kokemuksesta, jonka vain kaksi vertaista tulisi jakaa keskenään? Miten robottiseksi vaikuttaa odotuksiimme ihmisseksiä ja ihmissuhteita kohtaan?
Niin paljon kysymyksiä, joihin ainakaan allekirjoittaneella ei ole vastausta.
Lue lisää seksirobottien vastaisesta kampanjasta Campaign Against Sex Robots: https://campaignagainstsexrobots.org/