Mindfulness-ilmiön keskiössä on itämaisen meditaatioperinteen tuominen länsimaisten ihmisten mielen treenaamisen apuvälineeksi. Kurssit ja älypuhelinsovellukset tarjoilevat meditaation oppeja ilman mietiskelyperinteen uskonnollista tai filosofista painolastia tekniikoina, joita kuka tahansa voi soveltaa omassa elämässään psyykkisen hyvinvoinnin ja keskittymisen tukena.
Opiskelijana navigoin arjessani usein epävarman tulevaisuuden, jatkuvan itsen kehittämisen vaatimusten sekä otteesta karkaavan nykyhetken ristiaallokossa. Voisinko meditaatiosovelluksen avulla oppia, kuinka pysähtyä hetkeen ilman metafyysistä ahdistusta turruttavaa keskiviikkokaljaa?
Aloitan Headspacen meditaatiokokeiluni syventymällä ensimmäiseen harjoitukseen, jossa ystävällisen kuuloinen brittiaksentilla puhuva mies ohjaa minut hiljentymään muutamaksi minuutiksi. Ääni neuvoo hengittämään ensin syvään ja sitten keskittymään kehon tuntemuksiin. Meditaation jälkeen en tunne mielentilani erityisemmin muuttuneen, ja huomaankin kaipaavani vakuuttavaa tietoa siitä, miksi harjoitteluun kannattaa käyttää aikaa.
Soitan urheilupsykologi ja mindfulness-kouluttaja Anna Andersénille kysyäkseni, mitä hyötyä meditaatiosta voi opiskelijalle olla. Andersén kertoo, että meditaatio voi tukea keskittymistä ja psyykkistä hyvinvointia monella tavalla, mutta hyödyt saa vain, jos harjoitteluun malttaa sitoutua.
”Meditaatioharjoittelu vahvistaa toiminnan ohjausta ja vaikuttaa muistamiseen. Toisaalta stressinsäätelykeinot vaikuttavat välillisesti oppimiseen – oppiminen helpottuu, kun stressitasot ovat matalammalla. Myös itsetuntemuksen ja oman kehon kuuntelun lisääntymisen kautta voi oppia tekemään itselleen hyödyllisiä valintoja. Voi herätä huomaamaan, että on tällä hetkellä todella uupunut ja stressaantunut, ja miettiä, miten voisi rauhoittaa omaa fysiologiaansa ja mitä tehdä toisella tavalla”, Andersén avaa.
Meditaatiokokeilu sujuu hyvin muutaman päivän. Hiljentyminen mielen ja kehon tarkkailuun auttaa katkaisemaan negatiivisen sisäisen puheen kierteen esimerkiksi valmistautuessani jännittävään konferenssiesitelmään. Sitten päiviä jääkin väliin kiireen vuoksi. Tuntuu, ettei hektisessä arjessa ole tilaa paikallaan istumiselle, ja tunnen syyllisyyttä kykenemättömyydestäni sitoutua harjoitteluun. Luvatun turvasataman sijaan meditaatio alkaa tuntua yhdeltä uudelta vaatimukselta lukuisten muiden joukossa. Andersén rauhoittelee minua ja muistuttaa armollisuudesta itseä kohtaan.
”Elämä on mitä se on sillä hetkellä. Yksikin tietoinen hengitys päivässä on enemmän kuin ei yhtään.”
Andersénin mukaan meditaatioharjoittelusta keskeistä on meditaation oppien tuominen osaksi arkea. Kun tekniikoihin on kerran tutustunut kunnolla muodollisen harjoituksen avulla, voi niitä ottaa käyttöön missä vain: bussissa, kävellessä, tenttiin lukiessa, ennen jännittävää esitelmää tai vaikka silloin, kun sattuu heräämään stressaantuneena keskellä yötä. Kun elämässä on rauhallisempaa, meditaatiotekniikkaa voi keskittyä taas vahvistamaan säännöllisellä harjoittelulla.
Ajatus siitä, että harjoituksen myötä voisin oppia lukemaan kirjaa ilman mielen jatkuvaa harhailua kannustaa sinnittelemään kokeilun loppuun. Varaan päivittäisen ajan meditaatiolle myös tuleviksi viikoiksi. Vaikka älypuhelinsovelluksen tekee harjoittelusta helppoa ja kätevää, joudun meditoijana tekemään varsinaisen työn itse: istumaan meditaatiotyynylle, tarkkailemaan hengitystä toisensa perään ja sinnikkäästi opettelemaan myötätuntoista ja hyväksyvää suhtautumista ohi lipuviin ajatuksiin.