Kärjekkäämpää näkökulmaa tarinankerrontaan sopii etsiä – ohjaaja Saara Cantellin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva rikkoo tapoja kuvata naisia passiivisina uhreina ja miehiä pelastavina sankareina. Päähenkilö Anna (Tuulia Eloranta) ei ole ollenkaan niin puhtoinen kuin voisi olettaa – toisen aviomiehen viettelevä 16-vuotias kaunotar on vahva ja syntinen, joka ei taivu kenen tahansa morsiameksi, ja hän tahtoo itse määrittää elämänsä suunnan.
Elokuvan kaikki roolihahmot pappia lukuun ottamatta ovat monipuolisia ja inhimillisiä. Kihlakunnan tuomari Psilander (Magnus Krepper) ja Karl Jönsson (Antti Reini) ovat surullisen heikkoja lain ja sääntöjen edessä. Naisten päät katkeilevat yksi toisensa jälkeen eivätkä järki tai rakkaus horjuta miesten uskollisuutta säännöille. Ainoa tylsä ja yksinkertainen hahmo on papin (Claes Malmberg) rooli, joka on koko elokuvan inhottavin henkilö. Muuten onnistunut henkilökuvaus tyssähtää papin kohdalla, koska hän tuntuu edustavan maailman kaikkea pahuutta, ilkeämielisyyttä ja ylimielistä vallankäyttöä. On vaikea uskoa, että kukaan olisi niin yksinkertaisen paha henkilö. Elokuva nostattaa vihaa ja katkeruutta kaikkia manipuloivia auktoriteetteja kohtaan.
Tulen morsian ansaitsee mediahuomionsa. Aihe on värisyttävän koskettava ja 1600-luvulle sijoittuva tarina on kuvattu huolellisesti ja aidon tuntuisesti. Elokuvan tekniset ja taiteelliset taidonnäytteet jäävät helposti varjoon aiheen raskauden takia. Tarina herättää niin paljon tunteita, ettei sitä ole hyvä katsoa juuri ennen nukkumaanmenoa. Tapahtumia tekee mieli puida hetken elokuvan jälkeen.
Olen suunnattoman kiitollinen, että elän aikakaudella, jolloin perusoikeudet ovat jo jokseenkin tunnustetut, informaatio siirtyy nopeasti ja tiede on kehittynyt pitkälle. Hyvinvointivaltio on todellakin naisen paras ystävä, jos verrataan keskiaikaan, jolloin miehellä oli fyysisesti vahvempana yhteiskunnassa kaikki valta. Menneisyyden kaivelu ei aina ole kovin mieltä rauhoittavaa mutta tällekin aiheelle on vielä tilaa tulla nostetuksi esiin.
Uljaan juttu elokuvasta: Kivinen tie naiseuteen
Antti Reinin haastattelu: Kulttuurin sekaduunarin esikoislevy