Onko tämänkin buumin taustalla yhteiskunnallinen huoli nuorista miehistä? Kaikki viimeaikaiset supersankarielokuvat näyttävät kuvaavan enemmän tai vähemmän onnistuneesti nuoren miehen kasvamista hulivilistä vastuulliseksi aikuiseksi. Green Lantern 3D (2011) ei tee poikkeusta muuten kuin olemalla asteen verran laadukkaampi kuin useimmat. Ilmeisesti formaatti alkaa hioutua.
Green Lanternissa huoli individualistisen yhteiskunnan tuottamasta vastuuttomasta hulttiomiehestä väännetään rautalangasta. Lopulta hän totta kai päättää kantaa vastuunsa ja pelastaa universumin. Yhteiskunnallisen vastuun kantaminen tuo samalla lupauksen perheen perustamisesta naisen kanssa, kun mies universumin, ja naisen pelastettuaan osoittautuu siihen kelvolliseksi. Pelko maailman tuhoutumisesta ja miehen saamattomuudesta on näin voitettu.
Arvaukseni on, että jatko-osassa (joka tietysti pedattiin valmiiksi) vaaraan joutuu Lyhdyn veljenpoika, jotta miehen vastuuseen kasvamisen teemaa saadaan jatkettua lasten aiheuttamiin huoliin. Samalla pitää varmasti pelastaa universumikin taas kerran.
Asteen verran laadukkaampi ei tässä tapauksessa tarkoita sentään elokuvahistoriallista merkkipaalua. Luulen, että elokuvissakin oli kaikki sanottu tästä aiheesta ennen kuin sarjakuvaleffabuumi edes alkoi. Jos pysytään amerikkalaisessa hömppäviihteessä, niin esimerkiksi Paksuna vuodelta 2007 oli paljon parempi leffa miehen kasvamisesta vastuuseen – eikä siinä tarvittu yhtä massiivisia avaruusspektaakkeleja tai erikoisefektejä.
Asteen verran laadukkaampi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tämä leffa pieksää heittämällä vihreän kaverinsa Green Hornetin (2011). Niin visuaalisesti kuin sisällöllisesti.
Green Lantern on niin pitkälle tietokoneella tehty elokuva, että näyttelemisestä on kai aika turha puhua. Mutta tietokoneella on onneksi saatu aikaan epätavallisen vaikuttavan näköistä jälkeä ja siksi elokuvan jaksaa loppuun saakka. Ryan Reynolds on ihan uskottava Hal Jordan, kohtalaisen urpo testipilotti, joka valitaan maailman pelastajaksi. Blake Lively koristaa elokuvaa Carol Ferrisin roolissa, mutta mahdolliset lahjat näyttelijänä jäävät arvoitukseksi Martin Campbellin ohjauksessa. Peter Sarsgaard Hector Hammondina pääsee melkein oikeasti näyttelemään ja vastaakin elokuvan vakuuttavimmasta roolityöstä.
Maailma on DC Comicsille velkaa. Kiitos näiden sarjakuvien kasvamisen kanssa kamppaileva ja itseään etsivä teinipoika voi lohduttautua ajatuksella, että ehkä hänkin saa avaruusolennolta muropaketista reväistyn näköisen vihreän sormuksen, joka tekee hänestä supersankarin.