Virpi Rautsiala esittää Frida Kahloa. Keho voi olla kivun kahlitsema, mutta mieli ja sielu ovat vapaat. Tämä on Kuopion kaupunginteatterissa 9. huhtikuuta kantaesitetyn Fridan keskeinen viesti. Anne Rautiaisen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä piirtää kuvan taiteilija Frida Kahlosta, mutta pelkän elämänkerrallisen kertomisen sijaan katsoja viedään myös Fridan pään sisään. Ja millainen matka se onkaan. Liikkumiskyvyttö-mänä sängyssään makaava taiteilija piirtää huurtuneeseen ikkunaan sormellaan oven, astuu mie-lessään siitä ulos ja alkaa maalata vimmaisesti. Kipu siirtyy pois itseilmaisun tieltä.
Meksikolaistaiteilija Frida Kahlolla oli omien sanojensa mukaan elämässään kaksi onnettomuutta: raitiovaunuonnettomuus ja aviomies Diego Rivera. Vaikka raitiovaunuonnettomuus jätti jälkeensä voimakkaat kivut, pakotti Kahlon pitämään kipsikorsetteja ja vetolaitteita sekä läpikäymään yli kolmekymmentä leikkausta, oli jälkimmäinen onnettomuuksista pahempi. Omien sanojensa mukaan Diego Rivera kun oli kykenemätön uskollisuuteen. Tämä ”norsun ja kyyhkysen” myrskyisä avioliitto on keskeinen osa näytelmää. Aikalaiset kutsuivat Riveraa sammakoksi, eikä Ilkka Penttiä katsoessa ole vaikea arvata, miksi. Ilkka Pentti on Diego Riverana osuva, juuri niin itseriittoinen kuin kuvitella saattaa.
Jos Diego Riveraa kuvattiin aikanaan luonnonvoimaksi, oli myös Frida Kahlo pientä kevätmyrskyä suurempi viima. Virpi Rautsiala on Fridana pitelemätön. Hänen työskentelynsä on paitsi kauniin raadollista, myös hyvin fyysistä ja vahvaa, vaikuttavaa. Rautsiala on Kahlona itsenäinen, mutta kuitenkin rakkautta kaipaava, voimakastahtoinen nainen, joka ei suostu alistumaan miehensä varjoon tai kipujensa vangiksi, vaikka vaikeaa se välillä onkin. Marie Antikaisen puvustus korostaa Fridan vimmaa ja elämänhalua. Frida on räiskyvän värisissä mekoissaan, kukkia hiuksissaan näyttämön väriläiskä. Rivera ruskeassa puvussaan on hänen rinnallaan kuin pöhöttynyt, ylensyönyt harmaavarpunen.
Kokonaisuutena kaupunginteatterin Frida on hyvin hengästyttävä, mutta kuitenkin vaivaton. Maaginen, ehkä jopa hiukan surrealistinen tunnelma pitää katsojan otteessaan koko näytelmän ajan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Rautiainen olisi helposti voinut sortua vain tuskan, kipujen, epätoivon ja uskottomuuden kuvaukseen, mutta raskaista teemoistaan huolimatta näytelmä on jollain uskomattomalla tavalla haikean elämänhaluinen viimeiseen kuoleman syleilyyn saakka, joka sekin on hyvin kaunis.
Mutta kyllä Frida Kahlo kärsi, ei siitä ole epäilystäkään. Hän tiesi raitiovaunuonnettomuuden jättämien vammojen lopulta koituvan hänen kohtalokseen ja jopa odotti kuolemaa vapautukseksi kaikesta tuskasta. Fridaa koko näytelmän ajan uskollisesti seuraava kuolema maalaa näytelmään sen tarvitseman melankolisen sävyn. Sari Harju kuolemana, tai oikeastaan kuolemaa esittävän nuken ohjaajana, tekee sanaakaan sanomatta eleettömän, vaikuttavan roolityön. Harvoin kuoleman läsnäolo on näin surumielisen kaunista ja luontevaa, jopa hyväksyttyä.
Frida on hieno kuvaus siitä, etteivät kipu ja sairaus määritä koko elämää. Pientä tiivistämistä ehkä olisi kuitenkin tarvittu. On aivan hilkulla, ettei Frida kaikessa runsaudessaan jo pursu yli. Vaikka ohjaaja on sanonut, ettei hänen tavoitteenaan ole ollut kertoa pelkkää Fridan elämänkertaa, on näytelmä melko uskollinen Frida Kahlon elämäntaipaleelle monine yksityiskohtineen ja käänteineen. Hieman jäin kaipaamaan vielä lisää kuvausta siitä, miksi Frida Kahlo maalasi niin kuin maalasi. Tähän kysymykseen näytelmä vastaa vain osittain.
Näytelmän puutteet ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niitä puutteiksi oikeastaan voi edes sanoa. Ensi-illassa koko yleisö osoitti suosiotaan seisaaltaan, eikä suotta. Hieno, hieno teos, joka värisyttää sielua niin, että kylmät väreet kulkevat pitkin kehoa vielä päiviä esityksen jälkeen.
Kuopion kaupunginteatteri: Frida
Käsikirjoitus ja ohjaus: Anne Rautiainen
Lavastus ja puvustus Marie Antikainen
Koreografia Liisa Ruuskanen
Valosuunnittelu Juha Westman
Äänisuunnittelu Antti Puumalainen
Projisoinnit, videosuunnittelu Jarmo Jääskeläinen
Rooleissa Annukka Blomberg, Riina Björkbacka, Ritva Grönberg, Sari Harju, Tapani Korhonen, Antti Launonen, Karri Lämpsä, Mikko Paananen, Katri-Maria Peltola, Ilkka Pentti, Antti Puumalainen ja Virpi Rautsiala. Mukana myös tanssiopiskelijoita Savonia AMK:sta: Riina Aallikko, Terhi Hartikai-nen, Sanni Kriikku, Saara Kämäri ja Riikka Tolonen.
Kesto 2 h 26 min, sisältää 25 minuutin väliajan.